sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

TRANS-SIPERIA: Valmistautuminen


Ajattelin kertoa, miten me ollaan tätä reissua suunniteltu. Se on hyvä tehdä nyt ennen reissua, kun mielessä ei ole kaikki koetut seikkailut. Periaatteessa pitäisi varmaan puhua Trans-Mongoliasta, mutta ollaan nyt kuitenkin puhuttu Siperiasta, kun se on jotenkin selkeempi. Trans-Mongolia on kuitenkin osittain osa Trans-Siperiaa.

Me viime kesällä mökillä listattiin kohteita, joihin tekee mieli matkustaa ja joihin voitaisiin vuoden päästä mennä. Alkuperäinen suunnitelmahan meillä oli jenkkien Route 66, mutta se ei ollutkaan mitenkään realistista miltään kannalta katsottuna. Toisin sanoen oltiin liian persaukisia sitä varten. Jo maailmanympärimatkan aikana meillä oli puhetta Trans-Siperian junasta eli suomalaisittain Siperianjunasta (vai siperianjunasta, miten tää nyt menee). Lisäksi listalta löytyi Baltian road trippiä, Irlannin road trippiä, Japania ja hmm, enpäs muista enempää. Kuitenkin sellaisia juttuja, jotka varmasti myös toteutetaan myöhemmin elämässä yhdessä. Siperia (hah näin kierrän ongelmat oikeasta kirjoitusasusta) kuitenkin kutkutteli hirmuisesti kumpaakin ja todettiinkin jossain vaiheessa, että se kyllä oikeasti rahallisesti ja ajallisesti onnistuisi.

Aikaa piti kyllä vähän miettiä. On työt, on koulu ja silloin oli vielä ihan auki mun kesän työt. Oli vain tieto siitä, että töitä on saatava, joten reissun on oltava sellaisessa raossa, ettei se merkittävästi haittaa työnhakua. Kaikki tutkimani harjoittelupaikat oli kesä-elokuulle, joten päädyimme, että lähdemme reissuun ennen vappua ollen siellä kaksi viikkoa, koska se oli jo olemassaolevien töiden kannalta paras. Takaisin olisi kerittävä mun pedagogisten haastatteluun.

No, ei se ajankohta muun elämän kannalta nyt kaikkein paras olekaan. Se osuukin nyt keskelle mun harjoittelua, koulujutut pyöriikin vielä silloin, se on olemassaolevien töiden kannalta haastava eikä ole varaa katastrofeihin, koska muuten en ehdi haastatteluun. Yritimme olla fiksuja, mutta eihän se taaskaan onnistunut :D Noin niin kuin muuten se on kyllä hyvä ajankohta teoreettisesti, koska ei ole vielä liian kuuma ja oletettavasti ei ole pahin turistikausi.

Aloitimme kunnon suunnittelun vuoden alussa. Luimme jostain, että junalippuja ei voi ostaa kuin 45 päivää aikaisemmin (se onnistui kuitenkin jo aiemmin, mutten nyt muista kuinka paljon aikaisemmin). Aikataulut oli kuitenkin näkyvillä, joten päätimme reitin aika lailla tuulesta temmattuna ja vähän erilaisten matkablogien vinkkien perusteella. Koimme samalla ahaa-elämyksen, kun tajusimme, ettei meidän tarvitsekaan huristella junalla inhokkikaupunkiimme Pekingiin asti. Tämän tajuaminen helpotti meitä paljon, koska nyt koko kaksiviikkoinen ei ole vaan eteenpäin kiiruhtamista, vaan voimme pysähdellä paremmin. Eikä tarvitse hankkia Kiinaan viisumia. Päätimmekin siis lentää Mongoliasta takaisin Suomeen ja ostimme lentoliput tammikuussa (480e).

Menemme Tolstoinjunalla (n. 130e) Moskovaan ja olemme siellä yhden yön. Sitten hyppäämme Trans-Siperian kyytiin ja huristamme Jekaterinburgiin (yksi yö junassa). Siellä olemme yhden yön yli. Takaisin junaan ja kolmen yön ajan siellä Irkutskiin matkaten. Siellä olemme kolme yötä, joista kaksi vietämme Baikaljärven rannalla. Päiväjunalla Ulan-Udeen, jossa vietämme yhden yön. Ulan-Udesta hyppäämme bussiin, jolla matkaamme rajan yli Mongoliaan Ulan-Batoriin. Tämä pätkä piti alunperin tehdä junalla, mutta se oli jo loppuunmyyty lippuja ostaessamme. Pieni paniikinpoikainen meinasi iskeä, mutta loppu hyvin kaikki hyvin: bussi onkin paljon edullisempi (maksaa noin 30e) ja nopeampi vaihtoehto.  (Jälkeenpäin selvisi, että eivät ne liput olleetkaan loppuunmyytyjä, vaikka sivuilla niin luki. Oltiin vaan liian ajoissa ostamassa, mutta ei sen väliä, koska bussi nyt tosiaan on nopeampi ja halvempi.) Ulan-Batorissa olemme neljä yötä, joista kaksi vietämme vähän keskustan vilkkeestä syrjemmässä jurtassa. En malta odottaa!

Siperianjunaliput ostimme venäläisen junayhtiön sivuilta. Sivusto näyttää aluksi aivan karmealta, mutta äkkiä siihen pääsee sisään. Liput saa paljon halvemmalta suoraan tuolta kuin mitä esim. matkatoimistojen kautta. Maksoimme junalipuistamme Moskovasta Ulan-Udeen noin 120 e. Yövymme karjavaunussa eli 3. luokan vaunuissa, joissa on siis kerrossänkyjä tosi tiiviisti. Vähän jänskättää, saanko huonoilla unenlahjoillani nukuttua ollenkaan tuollaisessa ympäristössä. Bussilipun Ulan-Udesta Ulan-Batoriin ostimme erään hostellin kautta, koska sitä oli kehuttu niin paljon. Majoitukset otimme tuttuun tapaamme Bookingin kautta. Ne yllättivät meidät halpuudessaan. Suosimme toki hostelleja, mutta olemme kuitenkin kahden hengen huoneissa ja osassa on jopa oma kylpyhuone eikä jaettu. Kaikkiin majoituksiin sisältyy myös aamupala. Majoituksista maksoimme noin 100 euroa plus Mongolian jurtta, joka on noin 150e. Se on vähän kalliimpi, mutta hintaan kuuluu kolme ruokaa päivässä sekä mahdollisuus ratsastamiseen.

Pelkäsimme aluksi, kuinka monimutkaista ja vaikeaa tämän reissun toteuttaminen tulee olemaan, mutta höpö höpö, ihan iisi homma se sitten kuitenkin oli. Venäjälle ja Mongoliaan tarvitsee kumpaankin viisumit ja ne me hankimme erään matkatoimiston kautta, kun totesimme, että säästö omatoimiseen hankkimiseen on ihan olematon. Viisumeista maksoimme yhteensä 184 euroa. Ne saapuivat parissa viikossa. Niitä varten tarvi passikuvat ja todistuksen matkavakuutuksesta.

Nyt vaan venaillaan tässä pari viikkoa ja sitten lähdetään! Aika meni ihan hurjaa vauhtia eikä olla keretty (tai oikeestaan tajuttu) valmistautua. Vaikka en nyt tiedä, mitä muuta valmistautumista pakkaamisen lisäks enää tarvii tehdä. Toki venäjää oisi fiksua vähän osata eli ehkä vähän opiskelen perusfraaseja jossain välissä. Oon myös vähän kattellut, mitä missäkin kaupungissa voisi tehdä, mutta ollaan tähän mennessä todettu, että haahuilu on paras tapa tutustua paikkoihin - varsinkin, jos aika on rajallinen.

Jee, reissuun!

- Sofia

2 kommenttia:

  1. En malta oottaa kuvia ja juttuja reissusta, kuulostaa tosi jännittävältä ja siistiltä! :-)

    VastaaPoista

Kommentit piristäisivät päivääni :)