tiistai 26. syyskuuta 2017

MAAILMAN YMPÄRI: Paluufiilikset


S: Mä en olisi vielä halunnut palata kotiin. Jos totta puhutaan, niin paluu pelotti mua todella paljon. En oikein itsekään tiedä miksi, koska kotona odottavat asiat oli kyllä kaikki ihan miellyttäviä. Kuitenkin olisin voinut vielä jatkaa matkustamista ja oiskin ollut tosi mielenkiintosta tietää, että kuinka monta kuukautta olis vielä kestänyt ennen koti-ikävää.

Ei täällä Suomessa kuitenkaan kamalaa ole olla. Oikeestaan täällä on tosi kivaa. Ihana hengata perheen ja kavereiden kanssa. Nyt kun oon saanut muuttohässäkänkin alta pois, niin tuun aina hymy huulilla mun uudesta kotiovesta sisään. On ihan kivaa pitkästä aikaa olla yksin, vaikka se tosi oudolta vielä tuntuukin. Olinhan mä kolme kuukautta kellon ympäri Jennin seurassa. Omituisinta tässä kotiinpaluussa ja arjessa onkin se, että en nää Jenniä koko aikaa. Melkein jopa on ikävä.

Jenni kertoikin odottavansa innoissaan uutta ja parempaa arkea, sellaista puhtaalta pöydältä aloittamista. Nyt mäkin ootan sitä. Vähän on mennyt vielä kaiken maailman hässäkässä tämä elämä, mutta nyt tilanteiden rauhoituttua voi keskittyä arkeensa. Tehdä siitä itselleen miellyttävän. Mun yks tavote on tehdä enemmän asioita ja nähdä kavereita enemmän. Nää kaksi pystyy vielä kätevästi yhdistämään. Oon aika tehokkaasti saanut kalenteriani jo täytettyä. Ihan pikkujutuilla (leffa, opiskelutreffit yms), mutta se näky ilahduttaa mua niin paljon. Tästä tää lähtee!

Oon ihan varma, että reissu jätti meihin kumpaankin jäljen. Ihan jo pelkästään siksi, että me uskallettiin lähteä. Se oli meiltä kahelta jo tosi paljon ja itsessään merkittävä askel. Musta tuntuu, että reissulla me varmennettiin se, että meistä tuli elinikäsiä ystäviä. Oltiin me niitä jo varmasti ennestään, mut tää oli sellanen loppuvarmennus. Toivottavasti Jenni ei lue tätä nyt silleen "voiei apua, koko elämä". Tiedän jo monta uutta reissua, jotka haluan tehdä nimenomaan tuon hihhulin kanssa! Uskon myös, että reissussa saatiin rohkeutta. Mä ainakin tiedän nyt sen, että vaikka kielitaitoni ei edelleenkään mikään hyvä ole, mä kuitenkin pärjään sillä. Opin sen, että kaikkea ei tarvitse suunnitella. Aika usein me oltiin jossain bussipysäkillä ja pohdittiin, että missäköhän se meidän hostelli nyt sit onkaan ja mitenköhän sinne pääsee. Joka kerta päästiin, vaikkei ollut kartat valmiiksi katottuna. Opin sen, että kysymällä asiat selviää. Jos ei itse tiedä, niin joku muu saattaa tietää. Mä toivon, että muhun jäi se sellainen reippaampi ote tuntemattomiin. Siis sellainen, että moikataan ihmisiä ja ei käännetä katsekontaktin sattuessa naamaa äkkiä pois (niinku suomalaiset yleensä tekee). Kyllä mä kerran jo reteesti moikkasin jotain tyttöä tossa pihassa, vaikken tiennyt että onko se edes mun naapuri. En mä vastausta saanut, mutta mikäs siinä.

Toivottavasti oon rohkeempi, ennakkoluulottomampi ja itsevarmempi. Ainakin olen monta, monta kokemusta rikkaampi ja siitä hyvin onnellinen.


J: Hei kiitti vaan Sofia ku veit sanat suustani. No ei kai, mutta on mulla aika paljon samanlaisia fiiliksiä ku Sofialla - tosin mä odotin kotiinpaluuta aika innoissani. Reissu oli ihan paras, mutta koti on aina koti. Totta kai nautin joka hetkestä eikä koti-ikävä onneksi itkuksi muuttunut missään vaiheessa. Se oli vaan sellanen kaukainen ajatus takaraivossa.

Reissu kyllä sytytti kunnon matkustelukipinän! Tai pahensi sitä, nyt se on jo hemmetin nuotio. Pienestä koti-ikävästä huolimatta huomaan haaveilevani uusista reissuista ja kattelinki tossa itse asiassa jo vähän lentolippuja. Meidän reissu jotenki avas ihan uuden skaalan reissukohteita. Esimerkiksi mä (tai varmasti me) kiinnostuin ihan mielettömästi Etelä-Amerikasta. Perussa Cusco ja Argentiinassa Buenos Aires oli molemmat niin mahtavia paikkoja, että haluaisin nähdä enemmänkin samantyyppistä meininkiä. Espanjaa pitää kyllä opetella ensin. Muutenkaan ei enää tunnu yhtään vaikealta lähteä toiselle puolelle maapalloa reissuun. Ei se sen vaikeampaa ole ku Tukholmaan matkustaminen - vähän kalliimpaa toki.

Sofia puhu kyllä niin kauniisti meidän ystävyydestä, että en mä oikein osaa lisätä enää sanoja (paitsi siis KOKO ELÄMÄ, apua - no okei, vitsi vitsi). On niin kivaa kun on tollanen elinikänen reissukaveri ja ystävä. Ei varmaan tarvi jatkossakaan sanoa ku pari sanaa jostain suunnitteilla olevasta reissusta ja kappas, yhtäkkiä ollaankin menossa yhdessä. Tiedän, että tämmöstä ystävyyttä ei saa pitää itsestäänselvyytenä ja että sitä ei todellakaan ole kaikilla. Okei, meneekö tää lässytys jo yli? No kuitenkin, oot ihana, Sofia!

Mulla on tällä hetkellä ihan mieletön fiilis kaikesta. Onneks ei oo vielä semmonen kotiinpaluumasis iskenyt. Enkä kyllä oikeastaan usko, että iskeekään. Oon taas klisee, mutta reissussa tuli ylitettyä ittensä niin monta kertaa ja oppi niin paljo uusia juttuja, että tällä hetkellä kaikki tuntuu mahdolliselta. Oon niin innoissani! Mä muutan uuteen kotiin, mulla on uusia ihania ystäviä, mulla on vanhoja ihania ystäviä, työt sujuu paremmin kuin ennen reissua ja mä tunnen olevani jotenkin enemmän aikaansaava. Life is good. Ei ehkä olis näin kivaa, jos reissu ei olis avannu silmiä monin tavoin.


- Sofia ja Jenni

maanantai 25. syyskuuta 2017

MAAILMAN YMPÄRI: 30 mieleenpainuneinta juttua

S: Reissun puolessa välissä julkastiin meidän kokooma top20-lista. Niin kävi, että lista piteni ja loppujen lopulta tehtiin siitä 30. kohdan pituinen - sopivasti kymmenen per kuukausi. Mä mietin, että pitäiskö se karsia tutuksi ja turvalliseksi top10-listaksi, mutta Jenni ilmaisi hyvän pointin. Miksi karsia, kun on kerran ollut paljon mieleenpainuneita juttuja. No niinpä. Nää kaikki jutut ei oo pelkästään hyviä, vaan listan tarkoitus on kertoa ne jutut, jotka nyt vain sattui jäämään kustakin paikasta päällimmäisenä mieleen.


Laskuvarjohyppy

Koalat Magnetic Islandilla

Delfiini- ja valasparvet Byron Bayn majakalla


Lautta Eat Street Marketille ja Brisbanen valot paluumatkalla pimeässä

Rotta Kiinassa (tien yli juoksi jokin otus ja hetkellisen asioiden yhdistämisprosessin jälkeen tajuttiin sen olleen rotta)

Riisipeltokävely aamulla Ubudissa


Mojosurfin leiri

Valaat Whitsundaysin fast boat -ajelulla

Lepakkoluola Padang Padang Beachilla Uluwatussa

Linnunradan tuijottelu Byron Bayssa

Jennin tuska, kun se söi habaneron (ehkä?) vahingossa Ubudissa

Torakka Pekingin hostellin lavuaarissa


Halloumhampparit Gold Coastilla (ravintola 28 Latitude, MENKÄÄ jos ootte joskus mestoilla)
Pelihalli Gold Coastilla

Snorklaus kalojen keskellä Airlie Beachilla

Gili Airin ympäri pyöräileminen


Uluwatun temppelillä yhteiskuvan ottaminen jätkistä, jotka antautuivat touhulle ihan täysillä. Saivat muuten upean kuvan!

Auringonnousu Byron Bayssa

Jenni opetti Brisbanen Botanic Gardensissa kalkkunalle, miten aidan toiselle puolelle pääsee

Kiinanmuuri


Ekat ajelupäivät Uuden-Seelannin vuoristomaisemissa. Se jatkuva "vooou, kato nyt".
Tatuoinnin hakureissu Queenstowniin. 140 kilsan ajelu edestakas jyrkkiä ja mutkaisia vuoristoteitä.

Helikopteriajelu

Whatipun upea kukkula-auringonlasku


Machu Picchu

Waitomon kiiltomatoluola

Hobittila

Ulkoministeriöltä saatu tekstari, että hurrikaani on iskemässä Kuubaan


Vanhalla autolla ajeltu city tour Havannassa

Taksimatka Havannan majotukselta lentokentälle. Vanha, sininen auto, hyvää musiikkia ja komea, nuori mieskuski.

Kaikki kuvat eivät ole suoraan kyseisestä tapahtumasta, koska eihän se kamera nyt kaikkea ikuistanut.

- Sofia

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

MAAILMAN YMPÄRI: Reissun aakkoset



Auringonnousut ja -laskut. Ne harvoin oli onnistuneita, mutta silloin kun oli niin oli.


Banaani. Säilyy 2 viikkoa Uuden-Seelannin kylmyydessä.


Campervan. Meidän koti yli kolme viikkoa.


Draama. Sitä ei ollut.


Ekstempore. Nopeet päätökset usein osottautui parhaiksi.


Feta. Ollut pahaa kaikkialla reissussa.


Geokätkö. Niitä etsittiin Australiassa eniten.



Hiki. Kiina, Bali ja varsinkin Kuuba!


Ihmetys (eli hämmästys, mut H meni jo). Oli suurta joka kohteessa.


Jännitys. Laskuvarjohyppy, snorklaus, campervan, tatska, helikopteri, tiukat lentojen vaihdot...


Kilpikonna. Ei sitten millään näkynyt Gili Airilla.


Laskuvarjohyppy!!


Magneetit. Niitä oli varsinkin Jennin rinkka täynnä.



Nauru. Se raikui paljon!


Onnellisuus. No sitähän tämä koko reissu aiheutti pitkäksi aikaa.


Pizza. Sitä tekee aina mieli hamppareiden lisäksi.


Qvinoa. Niitä on saamarin monta lajia Perussa.


Rahan takii. Antti Tuiskun kyseinen kipale soi päässä koko reissun!



Snorklaus. Se jännitti, mutta oli kivaa Gilillä ja Ausseissa.


Tippi. Annetaanko vai ei ja paljonko??


Univelka. Suurin tuliainen Suomeen.


Valokuvaus. Sitä tuli harrastettua ahkerasti.


Walas eli Whale. Näitä nähtiin <3


X määrä TimTameja ja Twixejä tuli syötyä.



Ystävyys. Sitä on edelleen reissun loputtuakin.


Zone (parking). Saatiin sakko kun oltiin parkissa liian kauan.

Å 
Åland. Ei ollu reissukohde.

Ä 
Ärräpää. Ne lenteli!

Ö 
Ötökät. Ne harvat tapaamamme oli ällöjä.

- Sofia ja Jenni

tiistai 19. syyskuuta 2017

MAAILMAN YMPÄRI: Vikat reissun oivallukset

S: Viimeiset sinisen vihon huomiot tässä. Kuvituksena kollaaseja, jotka on koottu Jennin kameran kuvista eli parhaita paloja sieltä täältä pitkin reissua!


Uuden-Seelannin joka pikku kylässäkin on golfkenttä

Keksipaketit kuluu kun on tylsää

Jucy meinaa lähteä tuulessa lentoon

Mulla taitaakin olla lievä ahtaanpaikankammo

Perulaiset lapset on söpöjä


Perulaiset kuljettaa kaiken selässään kankaan avulla

3400 metrin korkeudessa ei kannata nukkua mahalteen

Cusco on täynnä koiria, ihan laumoittain

Coca-colas on alunperin ollut kokaiinia - siitä sen nimi

Kiloon kokaiinia tarvitaan tuhat kiloo kokalehtiä, se on aika paljon

Machu Picchulla oli oma alue kääpiöille, ei tajuttu kysyä miksi


Buenos Airesin Milhouse hostelli on karsea biletyspaikka

Kuubassa on ihan pirun kuuma. Pekingin ja Balin pahin kuumuus ja kosteus yhdistettynä ja kertaa kolme

Kuubalaiset yrittää hirveesti huijata turisteja

"Mun hiki haisee ihan currymajoneesille" - Jenni

"Aika hyvää! Toivottavasti ei tuu paskatautia" - minä Kuubassa ruuan jälkeen

"Mun on nyt vähän vaikea olla" - Jenni Kuuban kuumuudessa


Näitä oli hauska kirjotella, vaikka selkeästi into laantui parin ekan viikon jälkeen. Täytyy ehdottomasti jonain päivänä Suomessakin ottaa vihko mukaan ja tarkkailla ympäristöä uusin silmin.

-Sofia

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

MAAILMAN YMPÄRI: Kolme kuukautta lukuina

S: Hellurei! Anteeksi hiljaisuus. Tässä on hieman ollut muuta puuhaa kotiinpaluun parissa, ymmärrätte varmasti. Meillä on vielä muutama reissuun liittyvä postaus tulossa, joten pysykää ihmeessä kuulolla! Nyt on kuitenkin aika kertoa meidän koko reissu lukuina. Kahden kuukauden tilaston löydät täältä. 


39 korttipeliä
8 maata (Suomi laskettu)
1 kränä
35 vastaan tullutta Jucya, joille moikattiin
72 hampparia
2 kossukolaa
13 lentokenttää
32 pizzaa
2 hierontaa
27 jätskiä
26 kirjaa
20 hotellia/hostellia/homestayta
7 kertaa sade pilannut suunnitelmat (lopetettiin laskeminen Uudessa-Seelannissa, koska sateen takia ei edes tehty suunnitelmia)
6 drinkkiä
24 leirintäaluetta
5 alkoholijuomaa muuten vaan
13 kertaa mentiin katsoon auringonlaskua tai -nousu
22 itsetehtyä ruokaa
95 lähetettyä korttia
13 lentoa (tässä oli tullut aivopieru, piti laskea uudestaan)
5 niistä myöhässä tai peruttu
24 geokätköä
8 kertaa kuultiin suomea


Ei varmaan yllätä, että ollaan kumpikin roskaruokalakossa nyt :D

- Sofia

PS. Suomi on aika jees <3

perjantai 8. syyskuuta 2017

MAAILMAN YMPÄRI: Kuuba on KUUMA

J: Viimeset moikat reissun päältä! No okei, kun tää julkastaan niin ollaan jo Suomen puolella (tai Moskovassa) mutta reissussa kuitenkin periaatteessa vielä. Meidän viimenen vajavainen viikko reissusta meni melko trooppisissa tunnelmissa Kuubassa. Ei herrajee täällä on kuuma. Niin kuuma, että ei tarvii kun ulos astua niin hiki valu joka paikasta (joskus riittää myös ihan sisällä olo). Jos mun joskus tarvitsee kuvailla Kuubaa niin ensimmäinen asia mikä siitä tulee mieleen on kuuma ja hiki ja tuska ja sanoinko jo kuuma? Täällä on siis kuuma.




Kuuba on mun mielestä kuumuudesta huolimatta todella kiva paikka. Kaikki vanhat amerikanraudat ja värikkäät rakennukset ja joka puolelta kuuluu koko ajan musiikkia. Tykkään tosi paljon tästä ilmapiiristä. Me ollaan majoituttu täällä tämmösessa ”casa particularissa”, mitä suositellaan Kuubassa majoitusmuodoksi. Ollaan siis yhden perheen luona ja rahat menevät heille eikä valtion hotelleille. Meidän host eli ”emäntä” on aivan ihana nuori kuubalaisnainen. Hän jopa tappoi yhden järkyttävän ison torakan meidän puolesta vaikka hänestä näki, että oli ihan kauhuissaan asiasta. Muutenkin on pitänyt huolta, että ollaan tyytyväisiä huoneen siisteyteen.

Ei täällä kaikki ihmiset kuitenkaan ole yhtä ihania ja turistina täällä saa olla kyllä aika tarkka – meitäkin on huijattu jo muutamaan otteeseen. Taksikuskien (varsinkin ”pyörätaksien”) kanssa saa olla varovainen, etteivät he veloita liikaa. Toki vähän vaikea sanoa, mikä on oikea hinta jos ei tiedä. Kerran yritettiin sanoa vähän vastaan, että tää on nyt aivan väärä hinta (ja se oli ihan varmasti väärä hinta, kysyttiin meidän ”emännältä” etukäteen paljonko tommosesta matkasta pyydetään) mutta ei siinä kauaa uskaltanut vängätä kun vastassa on kiukkunen kuubalainen. Tämmösiä nuoria naisia on varmaan aika helppo huijata. Ostettiin myös ilmeisesti väärennettyjä sikareita. Se jäi harmittaan mua ihan hirveesti koska halusin tuoda oikeasti aitoja kuubalaisia sikareita tuliaisiks. Saa nähdä, otetaanko nuo pois kentällä. Ostan sitten sieltä kentältä aitoja jos näin on.




Me ollaan täällä lähinnä vaan pällistelty ympäriinsä nämä kolme kokonaista päivää, mitä meillä on täällä ollut käytettävissä. Päästiin ajelulle (no siis maksettiin tietysti) amerikanraudalla, mikä oli ihan mahtavaa. Huristeltiin sillä ympäri Havanaa tunnin verran. Käytiin myös sikaritehtaalla, josta ei saatu hirveästi irti koska opas puhui huonoa englantia ja ryhmä oli liian suuri. Oli kuitenkin hauska nähdä tehtaan työntekijöitä hommissaan. Ainakin näin ulkopuolisen silmin näytti siltä, että siellä oli hyvä meno vaikka työ onkin todella uuvuttavaa ja itseään toistavaa. Monet tanssivat samalla kun väänsivät niitä sikareita. Ton kierroksen jälkeen opas vei meidät takahuoneeseen ostamaan sikareita. Ei tullut siinä vaiheessa mieleenkään, että ne ei olisi aitoja koska olihan se sentään opas, joka niitä myi ja niitä myytiin tehtaan takahuoneessa. Jälkikäteen katteltiin sitten vähän niitä leimoja verrattuna aitoihin (käytiin ihan sikarikaupassa katsomassa aitoja) niin ei ne kyllä ihan samalta näyttänyt. Mutta kuten sanoin, lentokentällä ne vissiin tarkistetaan ja jos ei oo aitoja niin ne otetaan pois.

Maistettiin myös tietysti mojitoa ja Cuba Librea. Nyt kaikki varmaan haluaa mestata meidät ku toistan nämä Sofian sanat: kyllä Suomessa tehdään parempia mojitoja! Heh heh, tais olla vaan liian tujua meidän makuun.


En ihan ymmärrä kun joka puolella tunnutaan sanovan, että täällä on suurinpiirtein Suomen hintataso turistille. Ööööö, ei ole. Maksettiin neljästä yöstä noin 76 euroa per lärvi, ruoka täällä maksaa juomineen ravintolassa noin 10 euroa ja tunnin privaattikuljetus ja -opastus vanhalla amerikanraudalla oli noin 20 euroa per lärvi kun Suomessa tollanen maksais maltaita. Ei nyt ihan hirveä ero Suomeen mutta kyllä mun mielestä aika tuntuva silti.

Huomenna alkaa meidän matka kohti kotia (tai siis ollaan jo matkalla kun julkasen tämän)! Aika ristiriitaset fiilikset mutta päällimmäisenä on ajatus, että kiva tulla kotiin. Varsinkin kun täällä Kuubassa vissiin alkaa riehumaan hurrikaani Irma tuossa parin päivän päästä. Täällä ollaan vähä jännitetty, että ehditäänkö pois alta mutta kaikella todennäkösyydellä myrskyn ei pitäis vaikuttaa meidän kotimatkaan. Toivon, että näin on koska meidän matkavakuutus loppuu huomenna!

Me ollaan Sofian kanssa ajateltu, että tullaan tänne vuosien päästä uudestaan kattomaan, kuinka tää paikka on muuttunut. Nythän ilmeisesti se Yhdysvaltain kauppasaarto hellittää ja saa nähdä, miten se vaikuttaa Kuuban talouteen.





Kuubassa rahaa meni

liikkuminen 39,2e
nukkuminen 65,1e (maksettiin osa etukäteen)
suusta alas 47,5e
kortit ja tuliaiset 118,4e
aktiviteetit ja pääsymaksut 45,1e

Yhteensä siis 315e/lärvi

- Jenni

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

MAAILMAN YMPÄRI: Yhteenveto Etelä-Amerikasta


S&J: Meidän Etelä-Amerikan valloitus koostui Buenos Airesista ja Cuscosta. Ja lentokoneessa istumisesta. On taas aika kertoa rahanmenosta. Kuvat ovat meidän vikan Cusco-päivän retkeltä: käytiin katselemassa kuinka paikalliset värjäävät kankaita luonnon antimilla ja sen lisäksi vierailtiin Morayn arkeologisella alueella ja Maras-suolakaivoksilla.






Etelä-Amerikassa rahaa paloi viikon aikana seuraavasti:

suusta alas 82,6e
taksit 26,7e
aktiviteetit ja pääsymaksut 104,3e
kortit ja tuliaiset 50,1e

Yhteensä siis reilu 260e/lärvi. Summasta puuttuu kaikki majoitukset ja retki Machu Picchulle, koska ne maksettiin etukäteen Kilroylle.






Nyt Kuubaan!

- Sofia ja Jenni