sunnuntai 3. syyskuuta 2017

MAAILMAN YMPÄRI: Machu Picchu

J: Torstaiaamuna kello herätti liian aikasin mutta se ei paljo haitannut kun tiesi mitä on tulossa! Olin niin innoissani koko matkan Machu Picchulle. Mä hehkutin Machu Picchua jo paljon ennen meidän koko reissua maailmalle ja olin niin onnellinen ku sinne vihdoin pääsin. Opas katsoi vähän hämmentyneenä kun multa pääsi pieni onnen itku siinä kun noi maisemat avautu eteen.



Machu Picchu on siis vanha inkakylä Perun vuoristossa Andeilla. Se on rakennettu 1400-luvulla ja inkat joutuivat hylkäämään kylän reilu sata vuotta rakentamisen aloittamisen jälkeen. Mun mielestä on ihan järjettömän tuntusta, että tuo inkakaupunki on löydetty ulkomaalaisen toimesta vasta vuonna 1911. Tosi myöhään! Toisaalta, onhan se aika nätisti vuoriston kätköissä. Kyllähän sitä puhutaan, että siellä olisi muitakin ulkomaalaisia käynyt ennen tuota vuotta 1911 mutta tuolloin se tuli suuren yleisön tietoisuuteen. Machu Picchun historia on ihan mielettömän mielenkiintoinen ja monimutkaisempi ku mitä tässä nyt kirjoitin mutta lyhykäisyydessään historia menee noin.





Matka Machu Picchulle alkoi ensin noin puolentoista tunnin pikkubussimatkalla, sen jälkeen istuttiin junassa upeissa maisemissa 1h 45 min ja sitten otettiin vielä yksi bussi, joka ajeli meidät hurjia vuoristoteitä (edes Uudessa-Seelannissa ei ollut noin hurjaa) ylös Machu Picchulle. Matka kesti siis melko kauan mutta kyllä se sen arvoista oli.

Meidän matka Machu Picchulle oli matkailuyrityksen, G Adventuresin, kautta. He hakivat meidät aamulla hotellilta, saattoivat meidät oikeaan junaan ja bussiin ja sama homma takaisin tullessa. Itse ei tarvinnut paljon ajatella. Lisäksi meillä oli opas Machu Picchulla ja yllätyttiin kun tajuttiin, että kierroksella ei ole ketään muita meidän lisäksi. Saatiin siis ihan oma opas. Ja vieläpä tosi hyvä opas! Häntä jaksoi kuunnella ja puhui juuri sopivasti eikä yhtään liikaa. Vähän oli ehkä vaikea välillä ymmärtää espanja-aksenttista englantia mutta pääasiat tuli kyllä selväksi. Opastetun kierroksen jälkeen meillä oli muutama tunti omaa aikaa kierrellä. Siellä olisi voinut lähteä kipuamaan vähän kauemmaksi katsomaan muutamaa tärkeää kohdetta Machu Picchulla mutta mulla oli hieman heikko happi ja sydän sykytteli miten halusi niin sen vuoksi ei uskallettu lähteä kiipeämään. Omalla ajalla käytiin hakemassa passiin leimat! Passi alkaa näyttää aika kivalta ku se on leimoja täynnä.






Mulle tää oli koko reissun kohokohta! Oon aika kauan haaveillut pääseväni käymään tuolla ja tuntuu niin oudolta, että taas on yksi haave matkailun suhteen täytettynä. Mitäs seuraavaksi?

- Jenni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit piristäisivät päivääni :)