torstai 16. toukokuuta 2019

TRANS-SIPERIA: Junassa


On aika aloittaa matkakertomukset. Tässä postauksessa kerroin meidän reitin, aikataulun ja rahajuttuja, joten en hirveästi niihin enää palaile. Sen verran täytyy rahasta sanoa, että oli maailman paras idea aloittaa yhteinen matkatili noin vuosi sitten ja laittaa sinne kuukausittain rahaa. Reissussa tuntui, ettei käyttänyt omaa rahaa ollenkaan, kun lähes kaiken sai maksettua matkatililtä. Jes!

Aloitan kertomukseni kertomalla ensimmäiseksi junailusta - miltä se tuntui, mitä tehtiin ja mitkä fiilikset ylipäänsä junasta jäi. Uskon, että tämä on (Mongolian lisäksi) aihe, joka montaa eniten kiinnostaa.

Meidän junailuthan koostui ensiksi Tikkurilasta Moskovaan siirtymisestä Tolstoi-junalla ja Venäjän puolella yhdestä yhden yön pätkästä, yhdestä kolmen yön pätkästä ja yhdestä päivän pätkästä eli neljässä eri junassa oltiin. Päällimmäinen fiilis on, että tuo oli kaikessa tylsyydessään erittäin hauska matkustusmuoto. En usko, että jää viimeiseksi kerraksi kun Venäjän raiteilla matkataan.


Nämä kuvat Tolstoi-junasta
Tolstoi-juna oli todella positiivinen yllätys. Olen pienempänä matkannut VR:n yöjunalla kolmen hengen hytissä, joten sinällään ei ollut kunnollista vertailukohtaa, koska olimme kahden hengen hytissä (joka tosin taisi olla muokattavissa neljän hengen hytiksi). Joka tapauksessa vastassa oli siisti yllätys ja todella henkilökohtainen palvelu. Ainoa huono puoli oli, että rajalla jouduttiin venailemaan hetken passien tarkistusta, missä ei muuten olisi ollut ongelmaa, mutta oltaisiin haluttu mennä jo nukkumaan, joten venailu ärsytti. Kaikki kuitenkin sujui suht nopsaan ja ongelmitta.

RZD:n (eli Venäjän VR:n) junat Venäjän puolella eivät sitten ihan samaan tasoon yltäneet, mutta hyvin niissäkin selvisi. Ensimmäinen juna oli ehkä kaikkein kämäsin, mikä näkyi vessan kunnossa. Sekin oli kuitenkin sellainen, että tarpeillaan pystyi kyllä käymään. Ensimmäiseen junaan astuttuamme ymmärsimme, miksi 3. luokan vaunuja kutsutaan karjavaunuiksi: haisi sen verran navetta, että ainakin kyseinen vaunu on joskus ollut kirjaimellisesti karjavaunu. Hajuun onneksi tottui äkkiä, mutta taidettiin kyllä itse vähän haiskahtaa tuon vuorokauden jälkeen.



Vaunut koostuvat 54 petipaikasta eli kerrossängyistä, joista osa on neljän ryhmissä ja osa toisella seinustalla poikittain. Ensimmäinen yö vietettiin näillä poikkipaikoilla ja loput neljän ryhmissä. Pidin enemmän jälkimmäisistä, koska ne sängyt olivat leveämpiä ja sai nukkua ehkä vähän rauhemmassa. Päivisin hengailu oli myös helpompaa näillä paikoilla, koska poikkipaikoilla alasänky piti pistää kasaan, mikäli halusi pöydän käyttöönsä. Mä nukuin yhtä yötä lukuunottamatta yläpedissä. Vähän yöllä ahdisti, kun heräili ja vastakkaisen sängyn tyyppi oli niin lähellä, mutta siihen tottui. Ylipäänsä junassa oli tiivis tunnelma: siellä syötiin saman pöydän ääressä tuntemattomien kanssa ja tuijoteltiin toisiamme. Toisten pedeille istuminen on ihan ok. Aluksi se ihmetytti, mutta nopeasti siihenkin tottui.

Jokaisessa vaunussa oli kaksi vessaa, jotka olivat ihan ok kunnossa. Taso vaihteli junan mukaan, mutta sen sanon, että ilman läpsyjä ei vessoihin ole menemistä :D Vaunuissa oli myös samovaari, josta sai kuumaa vettä, ja joka aikalailla määritteli ruokailun tason: nuudelia ja pussikeittoja syötiin. Ja juotiin teetä. Paljon. Tai siis minä join.


Jokaisessa vaunussa oli myös yksi tai kaksi työntekijää, jotka siivosivat lattian ja vessat ainakin kerran päivässä. He myös jakoivat jokaiselle matkustajalle petivaatteet. Aluksi piti vähän katsoa muilta mallia, kuinka pedit tehdään, mutta seuraavalla kerralla se meni jo rutiinilla. Mielestäni oli huvittavaa, että petivaatteet jaettiin myös ihmisille, jotka olivat junassa vaikka vain neljä tuntia. Moni teki pedin ja nukkui kyseisen ajan.

Junan käytävällä oli aikataulu, josta näki missä, monelta ja kauanko juna pysähtyy. Tämän avulla tietää, koska pääsee happihyppelylle. Lähes jokaisella asemalla näytti olevan kiska, josta sai ostettua vettä yms. Meillä ei ollut tälle tarvetta, koska oltiin varustauduttu niin hyvin.



Montaa varmasti kiinnostaa, miten junassa sai nukuttua. Yllättävän hyvin, muttei kuitenkaan missään tapauksessa hyvin :D Juna piti kamalaa kolinaa, heilui ja teki äkkijarrutuksia. Osa valoista oli päällä koko yön ja juna muutenkin pysähteli isoilla asemilla öisin, joten ihmisiä tuli ja meni. Öisin tuntui, että juna menee ainakin tuhatta ja sataa eteenpäin, vaikka ehkei se sen lujempaa liikkunut kuin päivisinkään. Huonosti nukutut yöt eivät kuitenkaan juurikaan haitanneet varsinkaan silloin, kun oltiin junassa monta yötä, koska päivisin pystyi nukkumaan päikkärit. Ylipäänsä elämä junassa oli sellaista, että sai tehdä mitä lystäsi, mutta mitään ei oikeastaan voinut tehdä. Luettiin, syötiin, nukuttiin, juteltiin, tuijoteltiin pihalle, pelattiin korttia ja tehtiin kaikki alusta. Ei siinä väsy haittaa, kun ei ole pakko jaksaa tehdä mitään ja silmät voi painaa kiinni.



Maisemathan ei kovin kummoiset olleet. Kilometritolkulla heinää ja kämäsiä koivuja. Välillä näkyi pari taloa, mutta nekin olivat aina samanlaisia: vinollaan olevia ladon näköisiä hökötyksiä. Loppumatkasta Baikal-järven rannalla oli hetken aikaa jo hienot maisemat ja vuoria, mutta ei tuota matkaa siltikään maisemien takia kannata tehdä.


Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvä kokemus, ja menisin (ja menen) uudelleen. Junat löysi helposti, joten sitä turhaan jännitettiin etukäteen. Mainittavan arvoista on sekin, että junat olivat todella täsmällisiä: silloin oltiin asemalla, kun pitikin ja silloin lähdettiin, kun pitikin.

Kertomus jatkuu seuraavassa postauksessa! Aina saa kysyä, jos on kysyttävää. En ole asiantuntija, mutta omien kokemuksieni mukaan voin kuitenkin jotain kertoa. Aina en myöskään tajua kirjoitttaa kaikkia oleellisia asioita tai muita kiinnostavia asioita näihin postauksiin, joten kommenttikenttä huutamaan vain, jos jotain jäi mietityttämään!

- Sofia

2 kommenttia:

Kommentit piristäisivät päivääni :)