maanantai 28. elokuuta 2017

MAAILMAN YMPÄRI: Pikavisiitti Buenos Airesiin

S: Hola! Selvittiin 12 tunnin lentomatkasta suht iisisti nukkuen ja Hobitti-leffoja katsellen. Kunnon päätös Uudelle-Seelannille. Tultiin tänne Buenos Airesiin tosiaan eilen illalla (tätä aikavyöhykettä, en ees yritä ymmärtää miten siellä Suomessa mennään) ja lähetään pois jo ensi yönä. Pikavisiitti siis tosiaan.




Kropat ja pää ovat hieman ymmällään aikaerosta ja matkustamisesta, joten suosiolla päätettiin napata turistibussi alle ja huristella sillä kaupunkia ympäri. Voitte vaan kuvitella, kuinka iso kaupunki on kyseessä, kun bussin keskustakierros kestää yli kolme tuntia. Hypättiin kerran pois kyydistä La Bocassa, joka on tunnettu värikkäistä rakennuksistaan. Postauksen kuvat onkin sieltä. Vähän on harmaita kuvia, mutta ei anneta sen häiritä.

Täällä on aika erilaista, mihin ollaan nyt totuttu reissussa. Miehet katselee perään, hymyilee ja vinkkaa silmää. Kehutaan kauniiksi ja huudellaan. Ei oo kuitenkaan tullut turvaton olo, vaikka huomiota onkin saanut. Eri asia tietysti jos sama huomio tulisi yöllä tai yhtään lähemmässä kontaktissa, nyt on saanut olla sillain ihan rauhassa. Pari paikallista kuitenkin neuvoi pitämään rahoista ja koruista huolta, joten kyllä täällä varmasti varovainen pitää olla. Me lähdetään jo kohta tosiaan pois, joten ei oikein ehtinyt kunnolla itse tekemään tätä huomiota.




Seuraavaksi Peruun ja torstaina Machu Picchulle!

- Sofia

sunnuntai 27. elokuuta 2017

MAAILMAN YMPÄRI: Yhteenveto Uudesta-Seelannista

S&J: Taas on aika vaihtaa maisemaa - tänään illalla hypätään koneeseen ja istua tönötetään siellä melkein 12 tuntia. Sit alkaakin Etelä-Amerikan valloitus!

Sitä ennen kuitenkin taas tuttuun tapaan jorinat rahasta. Sinnepäin ja suunnilleen mennään taas ja hinnasta puuttuu campervanin vuokra, koska se maksettiin etukäteen jo eikä edes nyt suorilta muisteta paljonko se oli :D

nukkuminen 218e
suusta alas 367e
bensa 361e
kortit, tuliaiset, muistot 53e
aktiviteetit, pääsymaksut yms tekemiset 321e
kaikki muu (pari taksia, vaatteet, gps, lautta, sellasta) 326e
+ Sofian tatska, mutta sitä ei lasketa

Eli reipas 1600e meni per lärvi. Aika paljon rahaa, mutta aika paljon me sillä saatiinkin.




Ajateltiin kertoa tässä muutama plussa talvella Uudessa-Seelannissa matkustamisesta, koska siitä meiltä on paljon kyselty. Kuinka pärjätään ja onko kylmä? Päädyttiin kertomaan vain plussista, koska miinuksista kertomiseen menisi aivan liikaa aikaa :D Positiivisuuden kautta.

- Auton lakanat haisi vain silloin tällöin aikaisempien asukkien hielle eivätkä koko aikaa niin kuin varmasti kesähelteillä olisivat haisseet.

- Leirintäalueet oli aina sen verran tyhjiä, että niihin mahtui. Välillä oltiin ainoatkin vieraat, jolloin esimerkiksi vessajonoa ei päässyt kertymään.

- Leirintäalueiden hinnat olivat myös melkein puolet kesän hintoja alhaisempia.

- Aurinko ei paistanut ajaessa kovin usein silmiin (miten niin keksimällä keksitään näitä)

- Campervanissa ei joutunut hikoilemaan (:D)

- Ruoka ei mennyt pilalle. Banaanit säilyivät jopa kaksi viikkoa mustumatta.

- Ei ollut ruuhkia ja parkkipaikkoja löytyi.

- Aktiviteetteihin pääsi saman päivän aikana eikä tarvinnut varailla etukäteen.

- Nähtävyyksiä sai katsella omassa rauhassa eikä tarvinnut väistellä muita ihmisiä mitenkään liikaa.

- Kilometrejä ja nähtyjä maisemia kertyi paljon, koska oli pakko ajaa koska autostakaan ei tehnyt mieli poistua vesisateeseen (tosin miinuksena tietysti se, että ei sumulta ja sateelta niitä maisemia aina nähnyt).

- Autoissa on lämmittimet, joten öistä ei tule kylmät. Tosin me löydettiin meidän lämmitin viimeisenä päivänä, mutta silti ollaan elossa.

- Leirintäalueilla sai pieniä etuja (ylimääräistä wifiä, ei kiire lähteä pois yms), koska he tykkäsivät että saivat asiakkaita.




Ei saa nyt ymmärtää meitä väärin, oli oikeesti aivan törkeän siisti kokemus! Suositellaan silti, että tänne kannattaa tulla kesällä :D Mekin ollaan jo suunniteltu kesäreissu tänne, mutta se ei sisällä campervania. Olisihan siinä vehkeessä pirun kuuma kesähelteillä.

- Sofia ja Jenni

lauantai 26. elokuuta 2017

MAAILMAN YMPÄRI: Mikäs nopeusrajotus täs nyt olikaan?

J: Camper van on nyt palautettu turvallisesti ja naarmuitta Aucklandiin ja me selvittiin hengissä reilusta 5000 ajetusta kilometristä. Välillä kyllä tuntu siltä, että tää jää viimeseks reissuks (mut äiti me ollaan nyt ihan kunnossa, ei jälkikäteen tarvi murehtia) mutta ei tuo ajaminen nyt suurimmilta osin hirveän vaikealta tuntunut. Mä olin meistä kahdesta se kuski ja olin sitä ihan omasta tahdostani - oon aina nauttinut ajamisesta. Toki siinä jäi paljon maisemia näkemättä kun välillä joutui keskittymään ajamiseen ihan todenteolla. Ei se kuitenkaan jäänyt harmittaan, koska upeita maisemia tuli muutenkin nähtyä ja ajaminen oli ihan mielettömän kivaa (ainakin melkein aina, loppupuolella rupes jo vähän tympiin).



Vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottu yllättävän nopeasti. Mä panikoin etukäteen, että miten se onnistuu, miten tajuan pysyä tien vasemmalla puolella ja kääntyä oikein kun koko pienen ajokortti-ikäni oon ajanut oikealla puolella. Turhaan olin kyllä sitä panikoinut sillä hyvin se mun mielestä sujui alusta asti. Okei, aluks oli vähän vaikeuksia löytää se auton oikea kohta siltä vasemmalta kaistalta. Tuntu, että ajo koko ajan liian paljon vasemmalla eli melkein ojassa. Pyysinkin aina Sofiaa huomauttelemaan kun moikkaan liikaa valkosta viivaa tien laidalla ja kyllä se oikea paikka rupes siitä sit aika pian löytyyn. En tiedä, mistä mahto johtua, että sitä väkisin halus ajaa liian paljon vasemmalla. Olishan se paljon enemmän järkeenkäypää jos olis halunnut ajaa siellä oikealla puolella mihin on tottunut. Vaikka olis se kyllä tuntunut todella oudolta jos jostain syystä olisin päätynyt tien väärälle puolelle ajamaan kun ratti ei olisi ollut keskiviivan vieressä. Summa summarum - vasemmanpuoleisen liikenteen kanssa ei ollut niin paljon ongelmia kun oli etukäteen ajatellut.

Uuden-Seelannin tiet (varsinkin Eteläsaarella) oli välillä melko haastavia mutta mä näin ne enemmänkin hauskoina kuin pelottavina. Toki välillä tuli sellanen tunne, että sussiunatkoon nyt ollaan korkeella ja lähellä reunaa! Niitä pitkiä, mutkasia ja korkeita vuoristoteitä oli kuitenkin todella hauska ajella. Ei ruvennut tylsistyttämään missään vaiheessa. Tykkäsin muutenkin ajaa Eteläsaarella vuoristoteillä paljon enemmän kuin Pohjoissaarella. Pohjoissaarella oli ihan törkee tuuli koko ajan ja se heitteli autoo miten sattuu ja tällöin ne pienet kuolemanpelotkin nosti päätään. Pohjoissaarella tiet oli myös enemmän moottoritiemäisiä eli paljon pitkää ja tylsää suoraa.

Välillä jouduttiin myös oikein Sofian kanssa pähkäilemään, että miten hitossa jotkut risteykset oikein toimii. Täällä ihan oikeesti vois olla tarvetta suomalaiselle insinööriosaamiselle - risteykset täällä on välillä niin omituisia, että niihin on oltava joku järkevämpikin ratkaisu!



Tästä ajokokemuksesta sai kyllä paljon varmuutta omaan ajamiseen ja nyt voi hyvillä mielin ruveta suunnitteleen road trippiä Amerikkaan road 66:lle!

- Jenni

perjantai 25. elokuuta 2017

MAAILMAN YMPÄRI: Kun aurinko vihdoin laski mereen

S: Olipa kerran päivä, jolloin valitin instaan kun ei millään olla onnistuttu tekeen menestyneitä auringonlaskuretkiä. On ollut joo hienoja laskuja, muttei sellasia vou. Sitten se koitti heti seuraavana iltana.








Mentiin rannalle ja todettiin, että taas se aurinko laskee johkin pöpelikköön. Sit satuin kuuleen kun kolme tyttöä kikatti jossain kukkulan päällä. Ne sattui sopivasti häipymään sieltä ja me kavuttiin tilalle ja johan oli maisemat! Kolme hyljettä uiskenteli toisessa suunnassa ja toisessa aurinko laski vihdoin ja viimein suoraan mereen - ei ollut puskaa eikä pilviä edessä.

- Sofia

tiistai 22. elokuuta 2017

MAAILMAN YMPÄRI: Haiseva Rotorua

S: Rotorua on tunnettu tulivuoriperäsistä haisevista muta- ja vesialtaista. Käytiin kahdessakin paikassa niitä toljottelemassa. Se oli vähän liikaa ehkä, mutta harvoinpa tuollaisia ihmeellisyyksiä pääsee katselemaan. Nukuttiin yö keskustan parkkipaikalla ja sielläkin leijaili tämä kananmunapierun aromikas tuoksu. Sen lisäksi käppäiltiin muutaman kilsan lenkki Redwoodsissa punapuita ihmettelemässä.










Nyt ollaan jo kaukana näistä haisevuuksista!

- Sofia

maanantai 21. elokuuta 2017

MAAILMAN YMPÄRI: Ei nähty myöskään hobitteja

J: Kiiltomatoluolien jälkeen seuraava kohde oli Matamata ja siellä Hobittila. Hobittila oli melko kallis mutta se oli kyllä mielestämme kaiken rahan arvoinen. Kahden tunnin opastettu kierros maksoi 79 Uuden-Seelannin dollaria eli noin 50 euroa. Ei olla Sofian kans mitään suuria opastettujen kierrosten ystäviä mutta tällä kertaa yllätyttiin positiivisesti. Meidän kohdalle osui aivan ihana opas, joka kertoi kivoja ja hauskoja faktoja Taru Somusten Herrasta - ja Hobitti -leffojen kuvauksista.













Kierroksen lopussa saatiin vielä inkiväärioluet Konnun pienessä söpössä baarissa (olisi saanut myös kaljaa tai siideriä mutta yök). Vaikka meistä kumpikaan ei ole mitään suurensuuria hobittifaneja niin toi paikka oli silti ihan mahtava! Voin vaan kuvitella millainen elämys tuo on tosifanille. Tälle paikalle suuret suositukset!

- Jenni

sunnuntai 20. elokuuta 2017

MAAILMAN YMPÄRI: Ei nähty luolamiehiä

J: Täällä on ollut nyt pari päivää suhteellisen hyvä ilma (lue: sataa vain silloin tällöin), joten ollaan otettu siitä kaikki irti. Ollaan turisteiltu nyt oikein olan takaa - käytiin Waitomossa vierailemassa kolmessa luolassa ja seuraavana päivänä käytiin moikkaamassa hobitteja Matamatassa.

Ensin oli tarkoitus käydä Waitomossa vaan kiiltomatoluolassa mutta siihen mukaan sai pakettihinnalla kaksi muutakin luolaa niin käytiin sitten katsomassa kaikki. Kiiltomatoluola oli noista ehdottomasti se upein. Oli ihan mielettömän näköstä katsella niitä kiiltomatoja pimeän luolan katossa - se oli ihan ku pieni tähtitaivas. Siellä ei saanut ottaa kuvia, joten matoja ette valitettavasti nää muuta kuin itse luolissa käymällä. Kiiltomatoluolakierros kesti n. 45 min, joista vietettiin kiiltomatoja katselemassa ehkä joku 10 min. Tuli pieni kusetuksen maku, mutta oli se silti hieno kokemus.



Kaksi muuta luolaa (Ruakuri ja Anarui) olivat melko samanlaisia keskenään. Historialtaan toki erilaisia. Me ei oikein tykätty Sofian kanssa siitä, että nää luolakierrokset oli opastettuja. Oltais ehkä mieluummin kierrelty keskenään ihmettelemässä, noi opastetut kierrokset oli vähä liian hidastahtisia meidän makuun. Nuo luolakierrokset olivat siinäkin mielessä vähän huonosti järjestetty, että oppaat olivat kaikissa kolmessa luolassa eri ihmiset ja he toistivat samoja asioita keskenään. Jouduttiin siis kuuntelemaan kolme kertaa, miten kalkkikivi muodostuu luolissa. Ei ehkä ihan rahanarvonen paketti mutta tulipahan käytyä eikä jää mietityttämään mitä luolissa olisi ollut! Jos olet käymässä Waitomossa niin suosittelen kuitenkin jättämään ehkä joko Ruakurin tai Anaruin pois. Jompikumpi näistä + kiiltomatoluola olisi meillekin riittänyt hyvin.



- Jenni

lauantai 19. elokuuta 2017

MAAILMAN YMPÄRI: Jälleen kuulumisia kuvien kera


S: Pakko hyödyntää hetkellisesti toimiva nettimme ja kertoa nopeasti jälleen kuvien saattelemana, että mitäs ollaan touhuttu.





Eteläsaaren pohjoisosassa Pictonissa meidät yllätti lämpö ja aurinko. Oltiin kuitenkin jo monta päivää ajeltu vesisateessa länsirannikkoa pitkin. Siirryttiin 12.päivä laivalla pohjoissaaren puolelle. Pohjoissaari oli aluksi pelkkää vesisadetta. Yötä päivää, jatkuvasti. Oltiin toinen yö Levinissä, missä mun kaveri oli aikoinaan vaihdossa, ja siellä onneksi hetkeksi sade hellitti ja päästiin kävelemään Arapaepae-lookoutille, jonne kaverinikin useasti kuulemma kapusi.



Meidän piti käydä Tongarirolla tulivuorimaisemia katsomassa, mutta ylläripylläri sato ja oli niin sumusta, että ei siellä mitään nähnyt. Lunta vaan pukkas yhtäkkiä päälle. Seuraava sateeton hetki oli Taupossa, jossa onneksi olikin sitten vähän tekemistä ja nähtävää, niin saatiin kelit hyödynnettyä. Käytiin katsomassa Huka Falls -koskea? Vesiputousta? En oikein tiedä mikä tuo oli, mutta lujaa tuli vettä kosken kaltaisessa paikassa :D Vesi oli upean turkoosin väristä ja näytti ihan porealtaalta.




Käytiin myös kävelemässä tunnin Craters of the Moon -kierros. En nyt osaa selittää oikeilla termeillä, kun en niitä ole selvittänyt, mutta paikassa tuli kuumaa höyryä maan alta ja siellä oli sellasia kraatereita, joiden pohjalla muta kupli kuumuudessa :D Tarpeeksi ymmärrettävää? Oli aika siistin näköistä. Varsinkin, kun koko paikka ilmaantu eteen ihan puskista. Maan alta kuului paikka paikoin tosi kovaa huminaa. On tää luonto vaan edelleenkin niin kovin ihmeellinen.

Ollaan käyty myös Waitomon tippukiviluolissa ja Matamatan Hobittilassa, mutta niistä kuvia myöhemmin!

- Sofia