torstai 29. kesäkuuta 2017

MAAILMAN YMPÄRI: Puhelimen kätköistä

S: Kamera on ollut nyt vähän vähemmällä käytöllä niin tässäpä muutama nopeasti väsäämäni kollaasi puhelimen kuvista. Samalla tulee vähän kerrottua kuulumisia. Olettaen että saan tän julkastua, mun puhelimella on joku ongelma wifien kanssa. Hyvää olis ollakin ilman luuria, mutta joitain asioita pitäs kyetä tekemään, esim. googlaamaan nähtäviä juttuja. 


Jenni leikki meidän Canggun hotellin kattouima-altaalla / Löyty kiva puuseinä / Nää aurinkotuolit katolla oli kivoja. Ja tuli tarpeeseen, kun ei päästy hotellilta oikein poistumaan, mutta oli silti jotain tekemistä. / Pidin myös kattobaarin pinkeistä pyöreistä tynnyripenkeistä.

Maistu ruoka hyvälle, kun ei hetkeen ollut mitään kunnollista pystynyt syömään / Tässä osassa Canggua skootterit oli suht naarmuttomia / Maistettiin nyt niin pinnalla olevia smoothiebowleja ja njäh, ei jatkoon / Iltahämärissä taas katolla

 Nää säkkituolit ja valot oli vaan niin tunnelmallisia / Samoin aulan hillopurkkilamput / Jenni taas fiilistelee / Kaulani hieman kärtsäs ja koruista jäi rajat, jee

 Saavuimme tänään Gili Airille / Tää meri <3 / Varpaani ja meri / Ja vielä meri

Löydettiin heti tollanen kliseekeinu / Olin lukenut kauhujuttuja, että täällä on rannat täynnä muoviroskaa, mutta ei vielä ainakaan olla huomattu mitään merkittäviä roskakasoja. Onneksi. / Haluis kerätä simpukoita, muttei mitää järkee kantaa niitä rinkassa kahta kuukautta / Vähän laimee auringonlasku. Ainaki tohon aikaan ja tossa kohtaa. Lopetettiin tarkempi etsintä ja mentiin syömään.

- Sofia

tiistai 27. kesäkuuta 2017

MAAILMAN YMPÄRI: Kroppa koetuksella

S:  Oon ollut vähän kipeenä. Ubudissa taisi jo tokana päivänä tulla ihan ihmeellinen kurkkukipu. Tiettekö just sellanen kuiva ja kutiseva, johon ei auta yskiminen ja rykiminen sitten millään. Sellanen, että kuulostat siltä että yrität ahkerasti ulostaa sisäelimesi suun kautta pihalle. Öisin meinaa hieman hermot palaa tähän touhuun. Haluaisin niin kovasti vain nukkua. Onneks Jenni nukkuu ku tukki niin en ainakaan kovin pahasti sen unia oo häiriköinyt. Naureskeltiin Jennin kans että mun kroppa on vissiin sitä mieltä, että öiset 24 astetta lämmintä on liian viilee ja pitää tulla kipeeks. En nauti.



Sen lisäksi muhun pasahti aurinkoihottumaa käsivarsiin ja toiseen reiteen aika mukavasti. Kutittaa niin maan pirusti ja Jennillä on varmaan ollu kestämistä ku raavin ja marmatan illat läpeensä :D Onneks pahin on jo ohi ja tääki oli ihan odotettavissa, kun Suomessakin mulle aina tulee vähän ihottumaa alkukesästä.

Ei tässä vielä kaikki. Me ollaan vältytty surullisen kuuluisalta Balibellyltä (eli suomeks ripulilta), mut joku ihme mahavamma muhun iski. Mahaan vaan sattu sillain vihlovasti ihan törkeesti aina välillä. En totellut Jenniä (ois pitäny, tästä lähtien tottelen) vaan googlasin oireet. Diagnosoin itselleni sitten vatsakalvontulehduksen, mahahaavan ja about kaikkien sisäelimieni puhkeemisen. Sovittiin, että jos ei seuraavaan päivään mennes oo helpottanu niin sit mennään sairaalaan. No sithän mulle nousi kuumekin ja oksensin pari kertaa yöllä. Jenni oli suomalaiseen lääkäriin yhteydessä ja mäkin äitille tekstasin ja vastaukset oli, että ruokamyrkytykseltä kuulostaa, vaikka kova mahakipu olikin mulle ihan uutta. Lääkäri sanoi saman mitä mekin oltiin mietitty: jos jotain rikki olisi niin sen tietäisi, kävellessä sattuisi ja yskiessä viimeistään. Mä oon tota yskimistä ny kyllä harrastanu oikein antaumuksella eikä se missään tunnu.




Kuume laski yön aikana ja seuraavan päivän maha vihloi vielä sen verran, että pysyin sängyssä. Vihloo nyt kolmantenakin päivänä välillä vähän, mutta nyt oon jo uskaltanut lähteä liikkeelle ja koska muita oireita ei ole, niin eiköhän tämä tästä. Maha on vaan kovin koetuksella täällä niin ehkä siksi tämä kipu kestää näin kauan. Jennin kaverit myös puhu stressivatsasta ja oonkin miettinyt, että olisko tää nyt vaan monen eri tekijän summa.

Onneks ollaan kauan reissussa niin ei haittaa jos menee pari päivää vähän harakoille. Ollaan nyt siis oltu taas Canggussa ja tarkotus oli tutkia tätä paikkaa vähä eri mestoilta käsin, mutta tää menikin nyt lähinnä hotellin tutkimiseks. Onneks meillä on hotellilla katolla uima-allas. Varattiin tästä yks lisäyö, että nähdään varmasti et mun olo paranee niin, että päästään tästä jatkaan Gili Airille. Tarkotus oli jo huomenna mennä, mutta se laivamatka ei ihan vielä houkuta. Harmittaahan tää tietysti, koska jo tän päivän pienen tutkimisen jälkeen oon sitä mieltä, että tykkään tästä osasta Canggua enemmän kun siitä ekasta, missä oltiin. Mut ei auta itku markkinoilla, sillon pitää levätä kun kroppa temppuilee.



Kuvat on Ubudista, käytiin yksi aamu hieman käppäilemässä kuuluisalla Campuhan Ridge Walkilla.

-Sofia

lauantai 24. kesäkuuta 2017

MAAILMAN YMPÄRI: Ubud Monkey Forest

J: Turistipaikkojen lisäksi me Sofian kanssa halutaan vältellä kaikenmaailman eläintarhoja ja muita eläimiä hyväksikäyttäviä aktiviteetteja. Jotenkin oltiin ajateltu, että Ubudin apinametsä olis vähän erilainen paikka ja siellä olisi kiva vierailla hyvällä omallatunnolla. Kyllä sielläkin kuitenkin tuli vähän surku. Tuntu, että ne apinat on jotenkin aivan vieraantuneita oikeasta luonnosta vaikka luonnossa vapaana siellä elivätkin. Turistit kuitenkin ovat saaneet aikaan sen, että apinat ei enää osaa pelätä ihmisiä ja ovat tottuneita siihen, että ihmisiltä saa ruokaa. Siellä sai ostaa esimerkiksi banaaneja ja syöttää näitä apinoita. Mun paitaan kävi jo yksi apina kiinni kun kuvitteli, että kaivan ruokaa repusta! Apinat varastaakin tuolla kaiken ruoan, minkä vaan havaitsevat. Ei ollu kovin kivaa kattella apinaa juomassa esimerkiksi kokista rikkinäisestä metallitölkistä.

Mutta toisaalta täytyy ajatella myös sitä, miten tärkeä tuokin apinametsä on balilaisten taloudelle. Bali on todella köyhä paikka ja kaikki turistimestat on balilaisille elintärkeitä. Apinametsällä on myös sprituaalista merkitystä paikallisille. Tosin se spirituaalisuus ei nyt oikein tullut esiin koska paikka kuhisi turisteja.

Kaikesta huolimatta apinametsä oli kyllä aivan huikean kaunis paikka! Ihan mieletöntä luontoa ja "viidakkoa".









- Jenni

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

MAAILMAN YMPÄRI: Ubudin riisipellot

S: Tänään noustiin 6:30 ja lähdettiin tutkimaan riisipeltoja, joista Ubud on tunnettu. Me päätettiin pikaisen googlettelun jälkeen skipata Ubudin tunnetuimmat pellot ihan vaan siks, kun siellä on niin paljon turisteja. Varmasti olisivat olleet aivan upeita, mutta me päätettiin mennä vähän pienemmille pelloille tähän lähettyville. Netti kertoi, että kyseinen reitti peltojen keskellä on noin kolme kilometriä, mutta me onnistuttiin eksymään (paska kartta) ja pituutta tuli varmasti enemmän.

Pellot oli aika karun näköisiä vesialtaita tähän aikaan vuodesta, mutta siitä huolimatta oli nättiä. Paikalliset tulivat tuollakin ohi skoottereillaan vaikka polku oli paikoiteillen hyvinkin kapea. Iloisesti huusivat lähes kaikki huomenet meille! Aivan ihanaa porukkaa täällä. Polun varrella oli kaikenlaisia myyntikojuja, joista suurin osa oli tuohon aikaan vielä kiinni - me oltiinkin aika lailla ainoat turistit liikkeellä, päivällä väkeä on varmasti enemmän. Ihania maalauksia myytiin myös, harmi kun sellaisen kuljettaminen rinkassa on hieman haastavaa.

Mukava aamukäppäily. Itse riisipelloista ei oikein saanut kivoja kuvia, mutta muuten tosiaan maisemat miellytti.









- Sofia

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

MAAILMAN YMPÄRI: Yhteenveto Pekingistä



S: Aateltiin tehdä jokaisen kohteen jälkeen vähän yhteenvetoa mielipiteistä ja rahasta. Mä kerron teille nyt ensiksi, kuinka paljon rahaa meni ja mihin ja sit muutamalla lauseella vähän mielipiteitäni Pekingistä. Jenni kertoo sitten postauksen lopussa, että mitä me kiinalaisista tai Kiinassa opittiin.

Rahaa meni:

- hostelli 4 yötä 576 juan eli 75,6e
- taksit 124,5 juan eli 16,3e
- metro 47 juan eli 6,2e
- ruokailut ravintolassa/kahvilassa 262,5 juan eli 34,5e
- vesi ja eväät kaupasta 68,9 juan eli 9e
- pääsyliput (Kesäpalatsi, Kielletty kaupunki, Taivaallisen rauhan aukio, retki Kiinanmuurille + gondoli ylös, yhen puiston pääsymaksu (nimeä ei muisteta)) 495 juan eli 65e
- tuliaiset 50 juan eli 6,6e

Yhteensä rahaa meni euroissa 212,9 euroa yhdeltä hengeltä. Oltiin vaihdettu rahaa 250 euroa per lärvi, joten mainiosti pysyttiin siinä missä pitikin. Muuri oli kallein reissu, mutta siitäkin kalliin teki lähinnä 120 juania maksanut gondolikyyti. Muurin takia kuitenkin Pekingiin menimme, joten siinä ei alettu säästelemään!

Kuten aiemmissa postauksissa on jo mainittukin, ei Peking oikein vakuuttanut. Liikaa ihmisiä ja liikaa sellaista hälinää. Hienoja paikkoja kaupungissa kyllä on, mutta ne tuntuu olevan juurikin niitä turistimestoja, jotka ovat sitten tietysti täynnä turisteja. Itse kaupunki ei oikein ollut mitenkään sävähdyttävä, vaan jätti aika kylmäksi. Paitsi oli hemmetin kuuma. Kokemus tämäkin, ja nyt on ainakin tullut käytyä Kiinassa!








J:

1. Suurin osa kiinalaisista naisista ei tuntunut meikkaavan. Naiset olivat kuitenkin ihan mielettömän tyylikkäitä ja melkein hävetti kulkea ite vieressä ihan rönttövaatteissa.
2. Kiinalaisilla on ihan omanlaisensa tapa kävellä. Lyhyitä askelia ja selkä vähän etukenossa.
3. Kiinalaiset on äänekkäitä.
5, Kiinalaisia on PALJON.
6. Näin monta kertaa kun miehet hieroivat mahojaan. Mitä lie tarkoittaa?
7. Kiinalaiset eivät häpeä tuijottamista. Kukaan ei kääntänyt katsetta pois kun jäi kiinni tuijottamisesta vaan jatkoi entistä tiiviimmin tuijottelua.
8. Luulin, että suomalaiset on riippuvaisia puhelimistaan. Tulin Kiinaan ja huomasin, että olin väärässä.
9. Kiinan liikenne on aivan hullu. Kyllä siellä mm. liikennevalot on, mutta lähinnä ilmeisesti diskovaloina.
10. Kiinalaiset tykkää koskettaa valkoista ihoa.



- Sofia ja Jenni

MAAILMAN YMPÄRI: Torakoita ja julkisuutta

J: Kirjoitettu 11.6.

TORAKKA! Olipas ihana herätä uuteen aamuun kun ensimmäisenä asiana vessassa huomaa torakan lavuaarissa. Sofialla oli varmaan vähän ihmeteltävää kun vessasta kuuluu yhtäkkiä kauhee kiljunta (en kyllä oikein tiedä, voiko mun rääkymistä kutsua kiljunnaks) ja pitkä liuta rehellisiä, suomalaisia kirosanoja. Voi olla, että koko muukin hostelli heräsi ihmettelemään. Hetki me siinä Sofian kans mietittiin, että mitä me sille torakalle tehdään ja sit minä rohkeana tyttönä otin vesipullon, tökin sen torakan sinne ja laitoin korkin visusti kiinni. On se jännä, minkälaisen reaktion noin pieni olento saa aikaan. 





Anyways, tänään käytiin Kielletyssä kaupungissa. Oli muuten aika mielenkiintonen kokemus. Ekana ku tultiin ulos metrotunnelista niin meidän kimppuun "hyökkäsi" kaksi todella ystävällistä ja sympaattista kiinalaista. He kysyivät, että tulisimmeko heidän kanssaan Kiellettyyn kaupunkiin ja ennen sitä kahville. He olivat todella kiinnostuneita Suomesta ja kyselivät hirveästi kysymyksiä ja kehuivat kuinka kauniita ja valkoisia olemme ja niin edelleen. Oltiin Sofian kanssa vähän hämmentyneitä. Käveltiin siis näiden kanssa lähelle Kiellettyä kaupunkia ja sitten kun nämä kiinalaiset pysähtyivät kahvilan eteen, me Sofian kanssa sanottiin, että taidetaan jatkaa matkaa kahdestaan. Tästähän he sitten suuttuivat ja toinen heistä hoki varmaan kymmenen kertaa, että "before you say it is ok".

Myöhemmin rupesin miettimään tätä touhua ja googlettelin vähän asiaa ja tultiin molemmat siihen lopputulokseen, että toi oli aika varmasti huijausyritys. Turisteja huijataan juurikin tuolla tavalla, että ensin kehutaan ja ollaan kiinnostuneita ja sitten pyydetään kahville/karaokebaariin/jne jossa sitten huijataan turisti maksamaan liikaa. En nyt aivan täysin varma ole, että mitä nuo huijaajat tuosta hyötyvät muuta kuin ne kahvit tai muuta semmoista. Toisaalta, säästö se on pienikin säästö.





Kielletyssä kaupungissa tulikin taas lisää mielenkiintoa meidän turisteiluun. Taidettiin laskea, että noin kymmenen kiinalaista halusi ottaa meidän kanssa yhteiskuvan. Tuli vähä sellanen olo, että ollaan mielenkiintosempia ku se itse Kielletty kaupunki. Teki mieli jo kysyä, että ettekö te koskaan oo nähnyt länsimaalaista? Siis hauskaahan se oli mut tosi hämmentävää! Onneks nää kuvaajat oli tosi ystävällisiä ja kiitteli kauheesti kiinaksi. Salakuvaajat ei sitten ollutkaan niin ihania. Niitäkin meinaan bongaili aina silloin tällöin :D Kuinkahan paljon sitä joutuisi pällistelyn kohteeksi jossain Kiinan maaseudulla kun Pekingissäkin on jo tuommosta?






Kielletty kaupunki itsessään oli kyl hieno paikka. Onhan nuo kaikki temppelirakennukset melko samanlaisia joka paikassa tuolla Kiinassa (kuten tän postauksen kuvista huomaatte - kuvat on sekä Kielletystä kaupungista että Kesäpalatsilta, jotta varmasti menisitte sekasin) mutta täytyy kyllä sanoo, että on keisareilla ollu aikanaan tilukset kunnossa kun tuolla Kielletyssä kaupungissa ovat asustelleet. Kelpais. Se alue oli ihan mielettömän iso eikä siellä varmaan edes päivä riitä, jos kaiken haluaisi kiertää. Meille riitti kyllä muutama tunti ja sen kaiken hienouden ihmettely sen kummemmin jokaisen rakennuksen historiaan tutustumatta.

- Jenni

lauantai 17. kesäkuuta 2017

MAAILMAN YMPÄRI: Surffikurssi Canggussa


S: Meidän Balin osuus alkoi neljän päivän mittaisella Mojosurfin surffikurssilla Canggussa. Lentojen myöhästymisen takia missattiin eka päivä, eli meille jäi jäljelle kolme kokonaista päivää. Jokainen päivä sisälsi aamupalan, parin tunnin mittaisen surffitunnin ja sen jälkeen sai hengata miten lystäsi; lounaalle ja päivälliselle yleensä kerättiin jonkinlainen porukka kasaan, johon halukkaat saivat liittyä tai olla liittymättä.

Mä jännitin tätä kurssia tosi paljon etukäteen. Jännitin niin surffaamista kuin ylipäänsä kurssin sosiaalisuutta. Tää tuli niin äkkiä ja heti reissun alussa, ettei kunnolla ole vielä muutenkaan sisäistänyt reissaamista eikä oikein kielikään suju vielä, kun ei sitä ole tullut tarvittua kauheasti.

ryhti ja rusketus 6/5

Surffaamista jännitin ihan turhaan. Se oli hauskaa ja ohjaajat aivan ihania. Erityismaininta eräälle miehelle, joka otti mut ja Jennin hoiviinsa, kun huomasi että meitä vähän jännittää ja ollaan epävarmoja. Joka päivä mentiin sitten hänen kanssaan ja kehitystä kyllä tapahtui! Pelot katosi ja ilo tuli tilalle. Miehen ohjeet jää kaikumaan vielä moneksi päiväksi päähän (ihanalla baliaksentilla look forward, bend your knees, relaaax, are you ok). Tänään vikana iltana hän vielä tuli erikseen juttelemaan meille hotellilla ja kehui meitä ja toivotti hyvää jatkoa. Balilaiset on niin symppiksiä! Surffaamista on pakko kokeilla joskus vielä uudestaan. En tiedä tuleeko tällä reissulla, mutta joskus elämässä kuitenkin. Siltikin sanoisin, että on se lumilauta enemmän tämän tytön lauta, mutta surffilauta hyvä kakkonen.



Sosialisointiakin pelkäsin turhaan. Olen täälläkin se hiljainen kuuntelija ihan niinkuin Suomessakin, mutta eipä se kai haittaa. Yhtenä iltana kyllä meinas ottaa surku vallan, koska oon vähän kyllästynytkin tähän rooliini, mutta sitäpä ei nyt voi kukaan muu muuttaa kuin minä. Tää kurssi ei oo kuitenkaan ollut sillain pakkopullaa ton sosiaalisuuden kannalta, vaan ihan hyvin on voinut maata omassa huoneessa omissa oloissa. Kai siitä jotkut ajatteli oudosti, mutta ihan sama, oli mahdollista kuitenkin toimia niin.

Totesin nyt kuitenkin kurssin aikana, että ehkä tällänen yötä päivää kestävä leiri ei ihan oo se mun juttu kuitenkaan. Vaikka omassa rauhassa saikin halutessaan olla, niin silti oli vähän sellainen olo, että pitäisi jaksaa mennä joka paikkaan muiden kanssa. Musta myös tuntuu, että tää ajotus vaikutti tähän tunteeseen. Varmasti olisi ollut innokkaampi olo, jos kurssi olisi ollut vasta meidän Balin osuuden loppupuolella, kun ollaan jo vähän päästy reissun ja rentouden makuun. Nyt pasahdettiin tänne yli 24 tuntisen lentorupeeman jälkeen myöhään illalla väsyneinä ja nälkäisinä.

Surffaamisen saloja tuli kuitenkin aukaistua ja muutaman tyypin kanssa juteltua mukavia juttuja! Kiinnitettiin huomiota siihen, että tosi moni täällä on yksin reissaamassa. Sellaisille tällanen kurssi on varmasti aivan mahtava.

Ei tämä kuitenkaan ollut rahan- eikä ajanhukkaa, vaan upea kokemus! Balilaisten ihmisten ystävällisyys ja rento meininki tuli tutuksi. Varsin hyvä esimerkki oli meidän kuvaaja, joka oli ihan sekopää - hyvällä tavalla :D Hänelle sai kyllä nauraa. Varsinkin kun kerrottiin, että Suomessa on talvisin -20 astetta pakkasta.

Canggu on myös paikkana ihana, tulemme tänne viikon päästä muutamaksi yöksi vielä tutkimaan paikkoja. Nyt kuitenkin huomenna sanotaan heipat Mojon sakille ja lähetään Ubudiin joogaan ja hengaan.

- Sofia

perjantai 16. kesäkuuta 2017

MAAILMAN YMPÄRI: Ensimmäiset kömmähdykset

J: Kirjoitettu 10.6



Reissu ei alkanut ihan stressittömissä merkeissä. Ostettiin junaliput Helsinkiin jo viikkoja sitten ja ajateltiin silloin, että hyvinhän tuossa on aikaa kun VR:n pitäisi olla perillä lentokentällä klo 16.37 ja lento lähtee klo 18.20. Ei vaan otettu huomioon, että meillähän on ruumaan menevät rinkat mukana ja niiden piti olla tsekattuna sisään klo 17.20. Molemmat on niin tottuneita matkustaan pelkillä käsimatkatavaroilla, että tuollanen pikku seikka unohtui. Ehdittiin kuitenkin ilman ongelmia – onneksi VR ei pettänyt meitä tällä kertaa. Pieni sydänkohtaus kyllä saatiin kun Tikkurilassa hypättiin vaan ensimmäiseen junaan, joka asemalle tuli ja tajuttiin vasta junassa, että eihän tän junan vielä pitänyt lähteä. No, onneksi senkin suunta oli lentokenttä ja päästiin aikaisemmin kentälle kuin oli tarkoitus.

Seuraava kömmähdys tulikin sitten jo lentokentällä. Mentiin turvatarkastuksesta läpi ja jäätiin kahvilaan istumaan. Kahvilassa tajusin, että olin jättänyt passini ja lentolippuni turvatarkastukseen! Tsiisus mikä lahopää. Sofia varmaan kiittää. Äkkiä sit vaan takas turvatarkastusta kohti. Onneksi passi ja lentolippu löytyi nopeasti ja päästiin jatkamaan matkaa.

Lento meni aika mukavasti torkahdellen ja leffoja kattellen. Pekingiin päästyämme otettiin taksi hostellille (siis vajaan tunnin taksimatka makso about 10 euroa!!) ja saatiin kuulla, että meidän hostelli oli mokannut ja ylibuukannut meidän huoneen. Päästiin sit yhdeks yöks heidän sisarhotelliinsa, joka oli sadan metrin päässä tästä hostellista. Tää hotelli oli aika paljo mahtavampi ku meidän alkuperänen hostelli. Hintakin oli 91 euroa yöltä kun taas toi meidän hotelli oli 77 euroa koko neljältä yöltä! Eikä meidän tietenkään tarvinnut maksaa mitään ylimääräistä vaan hostelli makso erotuksen. Loma alko luksuksella. Okei joo, ei toi 91 euroa yöltä Suomessa olis melkein mitään mutta täällä on hintataso pikkasen matalampi ja sen takia hotelli olikin tosi hieno tohon hintaan.





Ekana päivänä tarkotuksena oli mennä luonnontieteelliseen museoon metrolla. Noh, ajettiin metrolla kaks kertaa ohi kunnes luovutettiin ja tultiin hotellille nukkuun (oikeen maailmanmatkaajat, eikö vaan?). Yleensähän metrolla on helppo mennä paikasta toiseen mutta se kummasti vaikeutuu sillon ku paikannimet on luokkaa zingzangzong ja toisen paikan nimi zangzingzong. Kaikki näyttää näin länsimaalaisen silmiin samalta. Täällä ei myöskään pysty ostaan mitään päivälippua tai parin päivän metrolippua vaan aina pitää ostaa erikseen lippu matkalle (tai ainakin näin me ollaan päätelty). En tiedä millainen systeemi näillä ihan paikallisilla on koska menishän tuohon nyt hermot kun meilläkin tuntuu jo menevän. Metrolipun takana lukee vähän hämäävästi, että lippu käy vaan sillä asemalla mistä sen on ostanut. Noh, mehän toteltiin tätä ja ostettiin aina uus lippu vaihtaessa metroa. Onneksi tänään tajuttiin, että ei se voi noin mennä ja lopetettiin turhien lippujen ostaminen. Luultiin siis aluksi, että lippu käy vaan yhdelle linjalle kerralla ja jos välissä pitää vaihtaa linjaa samalla matkalla, pitää ostaa uusi lippu. Heh heh, onneks lipuilla on se parikytä senttiä hintaa niin ei nyt hirveesti keventänyt kukkaroa. Otettiin aina kuva määränpään aseman nimestä ja näytettiin sitä tiskillä. Nimien lausumisesta kun ei olisi tullut yhtään mitään.



Peking ei kaupunkina oo vielä ihan vakuuttanut, täytyy myöntää. Onhan tää upee paikka mutta ei ole vielä ainakaan päässyt mun lempikaupunkien joukkoon. Ehkä tää oli turhan iso kulttuurishokki näin alkuun tai jotain. Menee hirveesti energiaa matkustamiseen paikasta toiseen ku suurin osa kylteistä on vaan kiinaksi ja sit joutuu vähä arpoon, että mihkäs sitte. Toinen energiaa kuluttava asia on se, että joutuu miettiin mitä voi syödä. Me molemmat todella herkkävatsaisina ei uskalleta oikein syödä mistään katukeittiöistä tai vastaavista ja halutaan, että ravintola näyttää siistiltä ja ainakin luo illuusion siitä, että ei sieltä vatsa sekaisin mene. Vielä ollaan vältytty mahataudeilta mutta meidän ruokavaliokin on kyllä ollut todella todella niukka.

Huomenna suunnitelmissa olisi sitten Kielletty kaupunki! Ai että, se on kyllä varmasti kaunis ja näkemisen arvonen paikka!

- Jenni

torstai 15. kesäkuuta 2017

MAAILMAN YMPÄRI: TERVE!

S: MOI! Jennikin sanoo moi.


Täällä maataan Balilla surffimestan hotellihuoneessa hiestä märkänä ja jalat hiekassa. Nyt on kunnolla toimiva wifi käytössä, niin pystyy kirjotteleen ihan suoraan tänne Bloggeriin.

Me saavuttiin Balille eilen illalla ja hetkellisen epätoivon jälkeen löydettiin meidän taksikuski muiden miljoonien kylttiä heiluttelevien tyyppien seasta. Sen voin heti sanoa, että Balille tullessa kantsii kyllä vissiin hankkia etukäteen kyyti hotellille. Onneks meillä se kuulu pakettiin. En tiedä, mikä täällä on taksikulttuuri, mutta ainakin ne kuskit kaupitteli itseään kovin ahkerasti ja mainostivat olevansa luotettavia, mikä kyllä antaa heti sen olotilan, että kaikkea ja kaikkia pitäisi epäillä :D

Meidän matka Pekingistä tänne oli kyllä melkonen työmaa. Mentiin kentälle ihan liian aikasin, koska ei vaan yksinkertaisesti jaksettu enää kierrellä kaupungissa. Molemmat oli nukkunut monet yöt jo huonosti ja koko kaupunki alkoi vähän ehkä tympimään. Kentällä tuntien hengailun jälkeen selvisi, että meidän eka lento on myöhässä, joten meidän Kuala Lumpurin tunnin vaihto ei onnistu, vaan sinne tuli monen tunnin vaihto ja siitä syystä oltiin Balilla vasta illalla yli kuusi tuntia myöhempään mitä piti. Ei oltu nukuttu yli 24 tuntiin kunnolla. Ei syöty eikä juotu ja Balilla huomattiin, että lähikauppa oli jo kiinni. Aika heikkoina mentiin sitten unille ja herätys soi 6:30 aamupalalle. Kyllä tämä tästä!



Me ollaan Mojosurfin campilla. Tähän kuuluu aamupäivällä yks parin tunnin surffikeikka ja sitte voi hengailla miten lystää. Tänään oltiin ekaa kertaa kokeilemassa surffaamista ja se oli ihan hauskaa! Pelotti ja vaikeaa siitä teki vielä sekin, että oli tosiaan kamala väsy ja heikohko olo vielä matkustamisesta. Suolavesi poltti silmiä ja kurkkua, mutta se onnentunne kun edes joten kuten pääsi vähän nousemaan laudan päällä! Aluksi tuntui siltä, ettei siitä mitään tule, mutta hyvä ohjaaja sai aikaseksi sen, että uskallus yrittää parani. Huomenna hieman virkeämpänä toivottovasti sujuu vielä paremmmin! Ja jaksaa kauemmin, nyt mentiin lepäilemään suht aikasin.

Illan plääninä oli kai tilata porukalla jotain pizzaa ja hengailla. Nyt lepäillään ja yritetään käsittää tätä kuumuutta :D Ainiin, meidän suihkun seinässä on ikkuna suoraan sängylle. Meillä on selkeät säännöt, että toinen istuu sängyllä selkä siihen suuntaan, jotta toinen sais suihkia menemään rauhassa.

Pekingistä on tulossa kyllä postauksia, mutta nyt hieman jälkijunassa! Ja kun saadaan kameran kuvat koneelle. Siellä tosiaan oli wifi hieman vaihtelevasti toimiva ja Blogger kielletty eikä sitten viitsitty hankkia mitään erillisiä ohjelmia tietokoneeseen, koska se wifi tosiaan ei aina oikein toiminut.

Nyt ei tuu tätä juttua enempää kun aivot on ihan tukossa.

Elossa ollaan! Enemmän juttua snäpeissä jennijuuliahau ja sossupossu  sekä instassa jennijuuliahau ja ssofiakristiinaa.

-Sofia

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

MAAILMAN YMPÄRI: Meikitön takkutukka


S: Mä naureskelin herättyäni ja peiliin katsottuani, että oon aika hyvin saavuttanut tässä parin viikon kotikotona hengailun aikana sellasen rennon meikittömän takkutukka -lookin. Sit naurahdin ääneen, kun tajusin, että eipä tää kyllä paljoo normaalista poikkee. Hiusharja ei oo asia, jonka usein mun kädessä näkee ja meikkiäkin läimin sillon ku on pakko nähdä ihmisiä.

Jos siis ulkonäöllisesti ei oo tapahtunut tietynlaista reissuun valmistautumista, niin asenteessa ja olemisessa sitten taas on! Ei oo tarvinnut tehdä mitään. Vaikka oon kyllä paljon touhottanut ja auttanut porukoita kotitöissä, kun niitä tälleen alkukesästä maalla riittää, mutta ne ei oo samalla tavalla mulle velvollisuuksia, kun hommat Tampereella oli. Ei oo esseen deadlinea kahen päivän päästä eikä oo pakko ottaa työvuoroo vastaan, kun en oo pitkään aikaan ottanut. Mulle ei enää tule niitä työtarjouksia!! Aivan uskomattoman ihanaa, että puhelin on hiljaa. Opin vihaamaan mun  normitekstareiden merkkiääntä. Ei saa ymmärtää mua väärin, en oo kiittämätön siitä, että mulle oli kaheks vuodeks töitä tarjolla! Tää reissu ei olisi mahdollista ilman niitä. Mutta toisaalta, vikaa vuotta en olisi töissä enää ollutkaan ilman reissua. Mulle töiden ja koulun yhdistäminen ei oikein toiminut ja syksyllä en aiokaan palata takas siihen. Ainakaan samoissa merkeissä.

Isoin asia, mitä reissulta ootan, on vapaus. Vaikka meillä on paljon aikatauluja, joista pitää pitää kiinni ja paljon tekemistä, niin reissu on kuitenkin loma. Se on loma, joka me kumpikin ollaan ansaittu. Ja jota me tarvitaan. Reissussa saa nukkua päikkärit ilman huonoo omaatuntoo. Siellä saa valvoo koko yön ilman et siitä joutuu kärsiin. Siellä voi herätä ennen auringonnousua ilman että se on suunnatonta tuskaa, koska iltapäivällä voi nukkua. Siellä voi lukea niin paljon kirjoja, koska on aikaa. Jenni ihana tajus tän  vasta sen jälkeen, kun olin sen sille sanonut, ja nyt sekin ihan innoissaan odottaa kirjakauppoja ja uusia kirjahankintoja. Oon niin ilonen ja ylpee.

Mä en lupaa, että päivitetään ahkerasti blogia. Mutta mä lupaan, että me yritetään. Mä toivon, että jaksettais kirjotella tänne, koska reissua vartenhan tästä yhteinen tehtiin. Katsotaan miten käy! Nyt mä kuitenkin siirryn sohvalle teekupin kanssa ja tuijotan kelloa ja käsken sen liikkua lujempaa.

HUOMENNA!

-Sofia


maanantai 5. kesäkuuta 2017

MAAILMAN YMPÄRI: Kolme yötä jouluun on... eiku siis reissuun

J: Kauhu. Paniikki. Innostus. Pelko. Onni. Nää kaikki tunteet tulee pintaan aina vuorotellen ja vähä sekasinkin. Kauhunsekaista innostusta ja onnellista paniikkia, jos näin voi edes sanoa. Mut siis tajuatteko, kolme yötä! Oli pakko tulla tännekin nopeasti päivittelemään fiiliksiä.

Siitä on varmaan jo yli puolitoista vuotta kun mä ekan kerran mainitsin, että minä lähden maailmanympärimatkalle. Siitä ei menny kauaa kunnes Soffe olikin jo messissä mukana. Tästä on niin kauan haaveiltu ja puhuttu ja nyt me se oikeasti toteutetaan. Ihan jotenki järjenvastasta.

Torstai-iltana me sit vihdoin lennellään sinivalkosin siivin kohti Pekingiä ja könötetään siellä perjantaiaamuna paikallista aikaa miettien, että mihinkähän ollaan ittemme laitettu. Siinä voi oikeesti olla vähä sellanen olo, että kannattikohan lähtee. Kolme kuukautta pois tutusta ja turvallisesta kotimaasta. Eiköhän se tunne kuitenkin ohi mene (jos sellanen edes tulee) ja tästä reissusta tulee yks hienommista asioista meidän elämässä. Onpahan ainakin yks tarina lisää kerrottavana.

Mä tiedän, että monet saattaa ajatella tästä koko jutusta, että miks me vouhotetaan tästä niin paljo. Yks reissuhan se vaan on, eikä loppujen lopuks mitenkään kovin pitkä reissu. Jotkuthan reissaa vuosia. Miks me tehään tästä niin iso juttu? Mun oma syy on se (ja luulen, että Sofiankin), että tää nyt sattuu oleen mulle ihan sairaan iso juttu. Mä olen luonteeltani vähä sellanen, että oon kova puhumaan mutta en ikänä saa mitään aikaseks. Olin ihan varma, että tääki reissu jää vaan kaukaseks haaveeks mutta ei saatana - tässä me ollaan kohta menossa! Siis tää tunne on niin mieletön, että mulla tulee melkein itku tätä kirjoittaessa. En oo varmaan koskaan ollut näin ylpeä itestäni. Ja meistä.


- Jenni

lauantai 3. kesäkuuta 2017

MAAILMAN YMPÄRI: Pakkaaminen

S: Mä nyt teen tän pakkauspostauksen oman pakkaamiseni mukaan. Turha tätä on yhdessä tehdä, koska meillä on samat kamat kuitenkin ja kerron tähän kyllä niitä yhteisiä juttuja. Voin sitten kaivella reissun loputtua tän arkistoista ja kertoa, mikä kaikki oli turhaa. Tää postaus on nyt myös aikamoinen vuoropuhelu niin teidän lukijoiden kuin Jenninkin kanssa. Ei mulla nimittäin oo mitään hajua siitä, oonko ottamassa oikeita ja järkeviä juttuja mukaan! Ties vaikka jotain todella oleellista olisi unohtunut. Kommentoikaa siis rohkeesti ja kyseenalaistakaa!

Sit kans heti alkuun pahoittelut kuvattomasta postauksesta. Otin kyllä työllä ja tuskalla kamerallani kuvat (oli ihan onnettomia, ette menetä mitään), mutta huomasin vasta nyt, että kamerani muistikortti ei mee tähän mun pikkukoneeseen enkä jaksa kaivella isoo konetta esille. Ja kameran johdot on jossain banaanilaatikossa tulevan kämppäni häkkivarastossa. Näillä mennään.

Ollaan Jennin kanssa luettu useita blogeja ja muita tekstejä maailmanympärimatkoista ja pakkauslistoista. Niiden pohjalta tätä touhua alettiin sitten miettiä. Meillä noi lämpötilat vaihtelee +7-+37 asteen välillä, että pitäs olla kevyttä ja lämmintä mukana. Me ei kuitenkaan ruveta mitään villapaitoja raahaan mukana yhden kohteen takia, vaan ostetaan paikan päältä! Kirppiksiä on olemassa muuallakin ja sieltä on kätevä ostaa lyhyeen tarpeeseen vaatetusta.

Mulla on myös ollut vähän sellanen politiikka, että otan sellasia vaatteita mukaan, jotka voin ihan hyvillä mielin jättää matkan varrelle. Tarviin muutenkin todella paljon uudistusta vaatekaappiini, joten ei haittaa reissussa heittää ne vanhat lörttötopit kiertoon ja ostaa uusia tilalle! Ehkä vähän huijaan itselleni hyvän omantunnon tässä, mutta yks hailee.

Me kumpikin hankittiin rinkka tälle reissulle. Mulla on 58 litranen Fjällrävenin Kaipak ja Jennillä oli joku 55 litranen rinkka, josta en muista muuta. Kysykää jos kiinnostaa. Kuultiin vinkkiä että kannattaa ostaa sellanen rinkka, missä on yks iso tasku. Itse totesin tän vaelluksella vähän vaikeeksi, mutta toivotaan, että tälläsellä reissulla se olis sitten kätevämpi. Muuten rinkka tuntu tosi hyvältä, kun tosiaan parin päivän vaelluksella sitä testailin! Ostin sisäpusseja, joihin saa vaatteet kätevästi rullalle ja ne löytää helpommin. Mun pussit on sellasia, että tausta on kangasta ja edusta verkkoa. Olis kannattanut heti ostaa vedenpitävät ja kunnon tiiviit pussit, koska vaelluksilla ne olis ollut järkevät, mutta kyllä noi nyt tän 3 kk ajaa asiansa! Lisäksi mulla on Haltin perus reppu mukana. Siinä on tullut raahattua kamaa paljonkin ja luotan siihen, että se toimii reissussa loistavasti. Käytän sitä myös käsimatkatavaralaukkunani. Sit listaan.

VAATTEET:

tuulitakki
nahkatakki
huppari
kollaripaita
t-paita
3x lörttötoppi
farkut
haaremihousut
farkkushortsit
mekko
urheilupitkähihanen
2x urheilutoppi (toinen tekninen, toinen sellanen hiutula mitä voi muutenkin käyttää)
treenitrikoot
urheilushortsit
2x bikinit
3x rintsikat (yhet normi, yhet kaarettomat ja yhet urheilu)
epämääräinen läjä alusvaatteita (en oo vielä päättäny monetko, ehkä vaan heitän kaapista tosiaan jonkinlaisen läjän rinkkaan)
lentosukat
villasukat
tuulihousut (tiiän, että parissa kohteessa nää ois ihan hyödylliset, mutta en oo vielä päättäny, että otanko kuitenkaan. Jenni, mitä mieltä? :D)
huivi (en ehkä ota, vaan ostan matkalta, koska pakkasin laatikoihin kaikki hienot huivit :D)
ballerinat (tai helpot tennarit, en oo vielä päättänyt)
lenkkarit
yöpaita

HYGIENIA YMS

aurinkorasva
kosteusvoide (menee nassuun ja muualle)
hiusharja ja -kampa
minipesuaineet
minilakka
minikuivashamppoo
vähän pyykinpesuainetta
hyvin raa'asti karsittu meikkipussin sisältö
hyttysmyrkky (pitää muistaa ostaa)
meikinpoistoaine (oletan, että Jenni pakkaa)
laastareita normeja ja rakkoja
lääkkeet (särkylääkkeet, mahalääkkeet, maitohapot, reseptilääkkeet ja niille englannin kieliset reseptit tulostettuna)
savetteja
hammasharja ja -tahna
dödö
ja kaikki muut sellaset normaaliin elämään kuuluvat asiat, jotka saatoin nyt unohtaa mainita

SÄLÄ

pokkari ekalle lennolle (:D hitto tuun kuluttaan näitä)
pari päiväkirjaa
passi ja muut dokumentit kansiossa
parin ekan kohteen rahat ja hieman euroja käteisenä
kettinki ja lukko
matkapyyhe
tyynyliina
niskatyyny, silmälaput ja korvatulpat
kynä, jonka ympärillä hieman jesaria ensihätään (veljen vinkki!)
ompelupakkaus (yritän muistaa pyytää tän äitiltä, toivottavasti muistan)
läppäri ja laturi (jenni ottaa kameran/kamerat)
puhelin ja laturi
matka-akku
kuulokkeet
taskulamppu
päiväreppu
minilaukku
pussireppu
kangaskassi
adapterit
muistikortti
lompakon sisältö piilotettuna pitkin poikin reppuja (mulla on kolme pankkikorttia, pitäs riittää!)
pyykkinarua pätkä (muistakin pyytää iskältä tämä)
aurinkolasit
rinkan sadesuoja

Kauhee litania tavaraa, mutta tosiasiassa rinkka tuli puoleen väliin täyteen ja päiväreppukin mahtuu sinne sisälle, ettei tarvii kentille mennessä raahata miljoonaa reppua!

Aiheuttiko hämmennystä vai kuulostaako ees suurin piirtein hyvältä? Ja Jenni, sano jos jotain jäi :D

- Sofia