ISLANTI: Kirkjubæjarklausturista saaren ympäri Reykjavikiin

Kirkjubæjarklausturissa (joo oon kopioinu ton nimen ja liitän koko ajan, en jaksais enkä osais kirjottaa oikein ite) löytyy aivan upea kanjoni Fjaðrárgljúfur. Olin oottanut sitä tosi paljon, koska se vaan näyttää kuvissa niin maagiselta. Intoni oli suuri, kun selvisi, että se ei vaan näytä, vaan myös on! Kuumotti vähän katsella, koska näköalapaikka oli tollasta ritilää, josta näki alas, mutta unohdin pelkoni maisemia ihaillessa.

Seuraavana kohteena meillä oli Jökulsárlón. Ootin sitäkin kauheasti, mutta itse menomesta olikin ihan täynnä turisteja ja meinasi tuntua mitäänsanomattomalta. Onneksi oltiin jo menomatkalla pysähdytty ihmettelemään jäätikköjärveä rauhallisempaan paikkaan, jossa saatiin olla ihan kaksin. Eikä varsinainen Jökulsárlónikaan kylmäksi jättänyt, koska nähtiin hylkeitä! Oltiin edellisenä iltana puhuttu, kuinka siistiä olisi nähdä hylkeitä, mutta ei käynyt kyllä mielessäkään, että nähtäisiin niitä tuolla. Tai että ylipäätään nähtäisiin. Jäävuoret alkoivat näyttää noin kymmenen kertaa suuremmilta ja upeammilta sen jälkeen :D Fiilis oli vaan niin loistava.

Yötä oltiin Höfnissä, joka oli söpö pikkukylä. Tai kaupunki noiden mittapuulla. Sieltä myös näkee Vatnajökull-jäätikön kunnolla selkeällä kelillä, me nähtiin vähän läikkiä. Ajeltiin rannikkoa pitkin kohti itää! Käytiin Seyðisfjörður-nimisessä pienessä kalastajakylässä, jonne piti ajaa vuoristotietä (Erika onneks ajo). Kylä oli kovin söpö! Itäosassa saarta alko näkyyn puita, sitä ennen ei kasvanut oikeestaan mitään polvenkorkusta korkeempaa. Itäosassa on myös mahdollista nähdä poroja, mutta ne ei oo samanlaisia kuin Suomessa, vaan ovat villejä. Tuttu, jonka luona oltiin yötä, kertoi kuulleensa metsästyksen ammuntaa eli poroja oli liikkeellä, mutta me ei niitä nähty. Lampaita ja hevosia taas saari on täynnä. Ja ainiin, nähtiin hylje kyljellään pötköttämässä matkalla!

Seuraava isompi kohde meillä oli Mývatn. Kuviteltiin menevämme vähän isompaan kaupunkiin, jossa voidaan pyöriä kaduilla ja ihmetellä ihmisiä. Selvisi hetkellisen harhailun ja pohdinnan jälkeen, että  Mývatn ei ole kaupunki, vaan järvi. Sen nimistä kaupunkia ei ole, vaikka joka paikassa kyseisestä paikasta puhutaan Mývatnina. No, eipä siinä, oltiin sitten siinä jossain kaupungissa, joka siinä järven vieressä oli. Oltiin varattu sieltä kaksi yötä, koska aateltiin, että tuossa vaiheessa tekee jo mieli levätä. Vähän mietittiin, että oltiinko tehty virhe, kun paikka osottautuikin pienemmäksi kuin luultiin, mutta hyvin se aika meni. Tutkittiin kananmunapierupaikkoja, tulivuorijärviä, luolia, isoa kraateria, laavapeltoa ja käytiin uiskentelemassa kuumissa lähteissä. Se se vasta oli jännää. Lievä kananmunapieru haisi koko ajan ja vesi oli sellaista maitomaista. Iho tuntui tosi pehmeälle sen jälkeen.

Toi vesi on kuumaa!

Huomatkaa kiirunat, jotka ihaili putousta

Loppumatkalta on huonosti kuvia, mutta kierrettiin pari päivää rantaa pitkin pikkukalastajakylien läpi kohti lännessä olevaa Snaefellsin niemeä. Sinne oli luvattu kovaa tuulta, joten ajettiin suorilta majapaikkaan hiukan pelko persiissä. Majapaikan mamma sanoi, että illaksi ja seuraavaksi päiväksi on luvattu 30-35 m/s tuuli, joten kannattaa heti tehdä kaiken mitä haluaa. Kierreltiin sitten niemen kärjen tuntumassa olevissa paikoissa, mutta tuuli yltyi koko ajan aika pahaksi. Lähettiin karkuun. Majapaikassa kerittiin lillumaan porealtaassa hetkinen ja sitten pysyttiin visusti sisällä. Niemen yläosa jäi meiltä nyt näkemättä, mutta ei siellä ollut kauheasti edes mitään meitä kiinnostavaa.

Mamma oli onneksi väärässä ja seuraavana aamuna tuuli oli tyyntynyt sen verran, että päästiin jatkaan kohti Reykjavikiä. Matkalla pysähdyttiin Ytri-Tungaan, jossa nähtiin paljon, paljon hylkeitä!

Noi mustat pallerot on hylkeitä!

Saaren pääkaupunki ei kyllä ollut ihan sitä, mitä odotettiin. Liian iso ja liikaa ihmisiä. Onneksi meillä oli auto vielä käytössä, joten yön jälkeen lähettiin vielä huristelemaan vikoille luontokohteille ennen auton palautusta eikä tarvinnut siis väkisin olla kaupungissa.

Mikään maailman paras matkakertomus tämä ei ole, mutta sitä varten on muita, yksityiskohtaisempia blogeja. Kerroin, mitä me tehtiin. Paljon jäi myös kertomatta, koska pysähdeltiin millon missäkin, mutta isoimmat linjat nyt tuli kuitenkin sanottua. Kysyä saa jos on kysyttävää! Harmittaa myös vähän, kun en saanutkaan niin hienoja kuvia kuin halusin. Tähän syynä oli se, että Islanti on maisemiltaan yksinkertaisesti liian vaikuttava kameralle :D Mittasuhteet on niin suuret ja massiiviset, että ei minun pieni kamerani pärjännyt niille mitenkään. Onneksi kaikki tallentui verkkokalvoille ja voin muistella maisemia itsekseni. Suosittelen kohdetta kyllä jokaiselle, joka osaa arvostaa luontoa ja upeita maisemia! Ja sellaiselle, joka ei ole sokerista, vaan kykenee elämään vesisateessa.

- Sofia