Mä en tiedä, miten Mongoliasta kirjoittaisin. Kokemus oli niin huikea, ettei sitä oikeasti pysty pukemaan sanoiksi. Ehkei mun edes tarvitse yrittää täysin pukea kaikkia fiiliksiäni sanoiksi, koska koen ja tunnen ne itse. Jotain pitääkin jäädä itselle.
Me oltiin eka yö pääkaupungissa Ulan Batorissa. Meidän hotellivarauksen kanssa oli pulmia, mutta onneksi kielimuurista huolimatta saatiin huone. Opimme myös, että rahaa kannattaisi vaihtaa edes vähän etukäteen, koska automaatit ei aina toimi. Ekan yön jälkeen meidän seikkailu alkoi. Mä olin Aamukahvilla-blogista lukenut Dream Adventure Mongoliasta eli tämmösestä jurttamajoituksesta. Paikka vaikutti niin huikealta, että päätettiin varata sieltä meille pari yötä. Paras päätös ikinä.
Meillä oli ihan tuhottoman hyvä tuuri, koska olimme ainoat vieraat paikalla. Saimme tutustua rauhassa leirin ympäristöön sekä ihmisten elämään siellä. Paikan omistaja, kolmikymppinen mies, jutteli meidän kanssamme paljon. Saimme kuulla paljon mielenkiintoisia asioita Mongoliasta ylipäätään sekä elämästä jurtassa. Miehen omakin historia oli melkoinen.
Leiri sijaitsi kansallispuistossa keskellä ei-mitään. Pari naapurijurttaa oli vähän matkan päässä, mutta muuten ympärillä oli vain aukeaa aroa ja vähän metsää (eli puita kahden metrin päässä toisistaan). Siellä ne ihmiset vaan asuu. Hevoset, lehmät, lampaat, vuohet, jakit ja koirat juoksevat kaikki vapaana. Välillä ne haetaan kotijurtalle, mutta sitten ne saavat taas vaellella ympäriinsä.
Jurtta on mun mielestä tuommonen mökin ja kodan sekoitus. Keskellä on kamiina ja huonekalut on seinustoilla. Öisin oli pakkasta, joten paksut peitot tulivat tarpeeseen, koska kamiina ei ollut varaava ja jurtan katto oli auki. Hyvin kuitenkin pärjättiin peittojemme alla.
Leiri koostui neljästä turisteille tarkoitetusta jurtasta, ruokajurtasta, saunajurtasta sekä omistajien omasta jurtasta sekä mökistä. Leiristä löytyi ulkohuussi ja suihkua oltiin juuri rakentamassa. Tallin kaltainen hökötys tönötti myös pihassa. Vietittiin paljon aikaa istumalla meidän jurtan edessä ja vaan tuijottelemalla ympärillemme.
Hintaan kuului kolme ruokaa päivässä. Pääsimme kerran seuraamaan ruuanlaittoa ja se hetki kyllä jää mieleeni varmaan ikuisesti. Juteltiin kaikkea ja naureskeltiin milloin millekin. Kuunneltiin mongolialaista räppiä ja juotiin teetä.
Räpistä puheenollen, menomatkalla musta tuntui että oon tuntenut noi ihmiset aina. Meillä oli kyydissä juuri työnsä aloittanut siivooja sekä omistajan siskon mies. Kaikki naureskeli ja siskon mies lauloi meille mongolialaisia lauluja. Välillä hän räppäsikin ja hohotti antaumuksella perään, jonka jälkeen me kaikki hohotettiin. Menomatka oli muutenkin mielenkiintoinen. Välillä ajoimme joen pohjaa ja menimme joen läpi. Vesi vaan roiskui avoimesta ikkunasta sisään. Sitten huristeltiin arolla välillä niin vinossa, että pelättiin, että auto vaan kellahtaa toiselle kyljelleen.
 |
| Edellisenä yönä syntynyt varsa |
Hintaan kuului myös ratsastus. Olimme etukäteen ajatelleet, ettei kyllä hyödynnetä tätä mahdollisuutta. No, hepan selästä me itsemme sitten kuitenkin löysimme. Jenni tosin hyvin lyhyaikaisesti, koska hän tuli sitten samantien alas ja totesi, ettei uskallakaan. Oon ylpeä, että se edes yritti! Jostain syystä mun oma pelko katosi aika äkkiä ja pian huomasinkin ravaavani arolla. Murmelit huuteli varoitteluhuutoja ja aurinko teki hiljaa laskuaan. Kiivettiin törkeen korkeelle kukkulalle ja ei vitsi, mitkä maisemat sieltä avautu. Jotain sanoinkuvaamattoman upeeta. Talutettiin hevoset rinne alas ja mentiin vähän vauhdikkaammin takaisin kotiin, kun naapurijurtan koirat tuli ajamaan meitä :D Oli niin siistiä. Ja oli meinaan persaus kipeä seuraavana aamuna.
En todellakaan tee sanoillani oikeutta tälle paikalle, paikan omistajalle ja koko kokemukselle. Lyhyesti: upea kokemus. Jos menet Mongoliaan, mene tuonne. Vie mukanasi salmiakkisuklaata, koska se upposi omistajaan.
Ja paijaa tätä koiraa munkin puolesta.
- Sofia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristäisivät päivääni :)