Meidän seuraava pysähdys oli hieman pidempi, kun vietimme yhteensä 3 yötä Irkutskissa ja Listvyankassa. Listvyanka on pieni kaupunki Baikal-järven rannalla. Sinne kesti ajaa Irkutskista noin tunti. Listvyanka on lähin Baikalin rannalla oleva kaupunki suhteessa Irkutskiin eli junaan, joten siellä on kuulemma kesäisin aika tungos. Oli nytkin kyllä - nähtiin tuolla enemmän turisteja kuin muualla yhteensä. Tosin ketään ei kyllä nähty ensimmäisenä aamuna, kun käppäiltiin rantaa pitkin joskus kahdeksan aikaan aamulla. Silloin ei näkynyt edes paikallisia. Noi tykkäs hitaista aamuista.
Baikal-järvi on helkutin iso ja syvä järvi, jonka vesi on tosi kirkasta. Jenni ei meinannut millään päästä yli siitä, kuinka kivan väristä se vesi oli. Meidän majotus oli sellainen suloinen hirsitalo, jossa ei ollut mitään muuta vikaa, paitsi että siellä oli törkeen kuuma ja naapurihuoneen äänet kuului TODELLA selkeästi meidän huoneeseen. Muuten oikein kiva paikka.
Meidän aika kului palloillessa. Käppäiltiin rantaa eestaas ihmetellen ja kierreltiin turrekojuilla, joita puolenpäivän jälkeen ilmestyi aika paljon mestoille. Oli paljon jänniä kiviä tarjolla. Etsin rannastakin hienoja kiviä, mutta kuivuttuaan ne ei enää näyttäneet yhtään hienoilta. Pettymys. Meidän taksikuski sanoi menomatkalla, että Baikalilla pitää syödä Omul-kalaa (olikohan se Omul.. Joku tommonen nyt kuitenkin). Jenni uskaltautui sitä ravintolassa maistamaan ja mäkin sain osani. Perus valkoiselle kalalle maistui.
Baikalilla on omia hylkeitä, Baikalinhylkeitä. Oon ihan varma, että ekana päivänä näin yhden, mutta koska Jenni ei nähnyt eikä enää nähty myöhemmin toista, niin tätä ei kuulemma tapahtunut. Olen jo vähän alkanut epäilemään itseäni, vaikka olin kyllä satavarma kyseisellä hetkellä. Kyllähän minä nyt hylkeen tunnistan. Oli se hylje.
Junamatkalla yritin bongailla elukoita, mutta missään ei näkynyt mitään. Jossain vaiheessa kiinnitettiin huomiota siihen, ettei edes kotieläimiä muutamaa koiraa lukuunottamatta oikein näy missään. Missä on kaikki lehmät? No, näköjään ne laiduntaa kerrotalojen pihassa. Vähän hämmensi kun näihin törmättiin.
Vikaksi yöksi siirryttiin Irkutskiin, että päästään järkevämmin aamujunalle. Tästä matka jatkui Baikalin rantoja pitkin junaillen Ulan-Udeen, josta hypättiin bussiin. Bussilla mentiin rajan yli Mongoliaan. Ehkä menisin tämän välin junalla, jos jotain voisin muuttaa, koska 12-tuntinen bussimatka ei ollut mikään suuri nautinto. Rajahommat sujui aika iisisti: Hypättiin bussista pois, tavarat läpivalastiin ja passit katottiin. Mentiin takas bussiin ja noin 20 metrin päässä hypättiin taas pois ja tehtiin sama rumba Mongolian puolella. Aikaa meni reilu pari tuntia.
Seuraavaksi juttua Mongoliasta.
- Sofia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristäisivät päivääni :)