MAAILMAN YMPÄRI: Kohtaamisia Magnetic Islandilla

S: Me oltiin suunniteltu, että meidän bussimatkan eka stoppi voisi olla Townsvillessä. Ei tiedetty paikasta oikein mitään etukäteen. Mentiin Greyhoundin toimistoon Cairnsissa ettiin ihan vaan paperista bussiaikataulua, mutta jouduttiin supermukavan naisen uhriksi ja hän antoi meille vinkkejä tulevaa itärannikon seikkailua varten. Hän myös hieman moitti meitä, kun ei oltu kauheasti mitään vielä suunniteltu ja käski heti tarttua tuumasta toimeen ja suunnitella reittiä. Häneltä kuultiin Townsvillessä olevasta Magnetic Islandista ja puolivahingossa varattiin meille hostelli kahdeksi yöksi sieltä. Naurettiinkin laivan saapuessa rantaan, että hauskaa olla täällä kun koko paikasta kuuli ekaa kertaa toissapäivänä :D

Saari on aika iso, mutta suurin osa siitä on kansallispuistoa, joten palvelut sun muut on keskittynyt about 10 kilometrin pituiselle rantakaistaleelle. Meidän hostelli sijaitsi Picnic Bayssa. Meidän pariöinen reissu koostui ympäriinsä palloilusta, bussilla päätepysäkiltä päätepysäkille huristelusta ja kuuden kilsan patikointiretkestä.

Oltiin mietitty ennen patikointia, että näkeeköhän saarella koalia luonnossa, vai onko pakko mennä sellaiseen koalapuistoon, jossa eläinraukkoja tungetaan turistien syliin ja esityksiä järjestetään monta kertaa päivässä. Yksi esitysmuoto oli myös aamupala koalien kanssa. Ei kuulostanut meidän paikalta. Haluttiin kuitenkin näitä pörrökamuja nähdä, joten hieman mietittiin että mitä tehdään. Onneksi, ONNEKSI, käppäilyn loppuvaiheessa jo toivomme menettäneinä jaksoimme tuijotella edelleen puihin ja sitten mä näin puussa jotain harmaata. Ja pörröistä. Ihan kun koalan. Toljotin sitä tovin ja aivoni tekivät suurta prosessointityötä. Voiko toi nyt muka olla koala, ku justhan me sanottiin ettei niit tääl oo, ei se oo, mut kyl se ihan näyttää. Mitähän helkuttia, uskallanko sanoo Jennille, ku jos se ei ookkaa, mut kyl se on. Sit sanoin asiasta Jennille ja todettiin sitten ihan yhdessä, että joo koala se on. Kuvailtiin kaveria hetki, mutta jätettiin se sitten rauhaan jatkamaan unia. Nähtiin vielä toinenkin pallura. Niin onnellinen olo! Luonto ja sen ihmeellisyydet on aina kiinnostanut mua, joten tollasen erilaisen elukan luonnossa näkeminen on asia, minkä mä tulen muistamaan. Jennikin heti sanoi, että se alkaa nyt varmaan poraamaan.

Pakko vielä loppuun hehkuttaa näitä ihmisiä! Taas. Balilaiset valloitti ystävällisyydellään, mutta ei nää aussit kyllä kakkoseksi missään nimessä jää! Jokainen vastaantulija vähintäänkin moikkaa, mutta suurin osa tervehtii ääneen ja kysyy kuulumisia. Ollaan myös todettu, että kaikki reissaajat on myös hirveen ystävällisiä. Tää hymyily ja ystävällisyys myös tarttuu: monesti oon huomannut olevani se ensimmäinen osapuoli, joka moikkaa vastaantulijaa! Mietittiinkin, että kuinka paljon outoja katseita kerätään takas Suomessa, koska kyllähän tällänen päälle jää. Mutta haittaako se? Ei kai koskaan vastaantulijalle hymyily ja moikkaaminen pahasta voi olla.

Eilen saavuttiin Airlie Beachille ja tää päivä vietettiin veneen kyydissä. Tapahtui lisää kohtaamisia, mutta niistä lisää myöhemmin.

-Sofia