S: Oon ollut vähän kipeenä. Ubudissa taisi jo tokana päivänä tulla ihan ihmeellinen kurkkukipu. Tiettekö just sellanen kuiva ja kutiseva, johon ei auta yskiminen ja rykiminen sitten millään. Sellanen, että kuulostat siltä että yrität ahkerasti ulostaa sisäelimesi suun kautta pihalle. Öisin meinaa hieman hermot palaa tähän touhuun. Haluaisin niin kovasti vain nukkua. Onneks Jenni nukkuu ku tukki niin en ainakaan kovin pahasti sen unia oo häiriköinyt. Naureskeltiin Jennin kans että mun kroppa on vissiin sitä mieltä, että öiset 24 astetta lämmintä on liian viilee ja pitää tulla kipeeks. En nauti.
Sen lisäksi muhun pasahti aurinkoihottumaa käsivarsiin ja toiseen reiteen aika mukavasti. Kutittaa niin maan pirusti ja Jennillä on varmaan ollu kestämistä ku raavin ja marmatan illat läpeensä :D Onneks pahin on jo ohi ja tääki oli ihan odotettavissa, kun Suomessakin mulle aina tulee vähän ihottumaa alkukesästä.
Ei tässä vielä kaikki. Me ollaan vältytty surullisen kuuluisalta Balibellyltä (eli suomeks ripulilta), mut joku ihme mahavamma muhun iski. Mahaan vaan sattu sillain vihlovasti ihan törkeesti aina välillä. En totellut Jenniä (ois pitäny, tästä lähtien tottelen) vaan googlasin oireet. Diagnosoin itselleni sitten vatsakalvontulehduksen, mahahaavan ja about kaikkien sisäelimieni puhkeemisen. Sovittiin, että jos ei seuraavaan päivään mennes oo helpottanu niin sit mennään sairaalaan. No sithän mulle nousi kuumekin ja oksensin pari kertaa yöllä. Jenni oli suomalaiseen lääkäriin yhteydessä ja mäkin äitille tekstasin ja vastaukset oli, että ruokamyrkytykseltä kuulostaa, vaikka kova mahakipu olikin mulle ihan uutta. Lääkäri sanoi saman mitä mekin oltiin mietitty: jos jotain rikki olisi niin sen tietäisi, kävellessä sattuisi ja yskiessä viimeistään. Mä oon tota yskimistä ny kyllä harrastanu oikein antaumuksella eikä se missään tunnu.
Kuume laski yön aikana ja seuraavan päivän maha vihloi vielä sen verran, että pysyin sängyssä. Vihloo nyt kolmantenakin päivänä välillä vähän, mutta nyt oon jo uskaltanut lähteä liikkeelle ja koska muita oireita ei ole, niin eiköhän tämä tästä. Maha on vaan kovin koetuksella täällä niin ehkä siksi tämä kipu kestää näin kauan. Jennin kaverit myös puhu stressivatsasta ja oonkin miettinyt, että olisko tää nyt vaan monen eri tekijän summa.
Onneks ollaan kauan reissussa niin ei haittaa jos menee pari päivää vähän harakoille. Ollaan nyt siis oltu taas Canggussa ja tarkotus oli tutkia tätä paikkaa vähä eri mestoilta käsin, mutta tää menikin nyt lähinnä hotellin tutkimiseks. Onneks meillä on hotellilla katolla uima-allas. Varattiin tästä yks lisäyö, että nähdään varmasti et mun olo paranee niin, että päästään tästä jatkaan Gili Airille. Tarkotus oli jo huomenna mennä, mutta se laivamatka ei ihan vielä houkuta. Harmittaahan tää tietysti, koska jo tän päivän pienen tutkimisen jälkeen oon sitä mieltä, että tykkään tästä osasta Canggua enemmän kun siitä ekasta, missä oltiin. Mut ei auta itku markkinoilla, sillon pitää levätä kun kroppa temppuilee.
Kuvat on Ubudista, käytiin yksi aamu hieman käppäilemässä kuuluisalla Campuhan Ridge Walkilla.
-Sofia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristäisivät päivääni :)